MITEN KAUPUNGINORKESTERI LIIKAHTAA KOTISALISTAAN?
Tiesitkö, että kaupunginorkesterit
kautta maan eivät suinkaan soita vain omissa, 1980-luvun lopulla rakennetuissa
kulttuurikomplekseissaan, vaan liikahtavat ainakin kerran vuodessa myös muualle
maailmalle, taikka Suomeen konsertoimaan? Minä tiedän ja kerron nyt mitä se
vaatii, sekä mitä mahdollisuuksia tästä tiedosta voisi olla tuottajille
orkesterimaailman ulkopuolella.
Lähdetään liikkeelle siitä, mitä
kaikkea tämä liikahdus vaatii. Yleensä orkesteriin
kuuluu jäseniä muusikot ja hallinto mukaan lukien noin 50-100 henkilöä, joten matkustaminen
Suomen sisälläkään ei ole ihan pieni juttu. Matkoja suunnitellaan hyvissä ajoin
etukäteen, ja aikataulut suunnitellaan siten, että harjoittelulle konserttipaikalla
jäisi mahdollisimman paljon aikaa. Lisäksi pyrkimyksenä on, että kaikki
jaksaisivat matkustelusta huolimatta soittaa konsertin jo samana, tai vähintään
seuraavana päivänä. Ulkomaille matkustettaessa vaatimuksena on, ettei konsertti
voi tapahtua samana päivänä kuin maahan saapuminen. Tämä on jo tietysti aikaeron vuoksi
ymmärrettävää.
Mukaan konserttipaikoille lähtee
myös rekka. Aika ison maailman stadionkonserttimeininkiä, eikö? Oma lava ei
sentään kulje mukana, mutta tietyt soittotuolit, nuottitelineet, puvut, soittimet,
nuottivalot sekä kapellimestarin koroke kylläkin. Kaikista kalleimmat
jousisoittimet kulkevat muusikon itsensä mukana – parhaimmissa tapauksissa kun
yhden soittimen hinta voi nousta jopa miljoonaan euroon. En itsekään jättäisi
soitinta vartioimatta, vaikka työkavereihini luotankin.
Määränpäästä riippuen muusikot
kulkevat bussilla, lentokoneella tai junalla. Vasta viime viikolla kun
matkustimme itäiseen Suomeen, päätin että liikumme sinne pieniä ilmastotekoja
tehden junalla. Juna osoittautuikin hyväksi matkustusvälineeksi, ja noin viiden
tunnin matka meni nopeasti. Määränpäässä on toki oltava myös hotelli, ja
mielellään harjoitus- ja leposyistä kaikille muusikoille oma huone. Onnekas on
se mitään aavistamaton hotellin asiakas, joka ”joutuu” muusikon seinänaapuriksi
hotellissa.
Kuulostaa kalliilta, eikö totta? Miten pienillä musiikkifestivaaleilla on sitten varaa pyytää monihenkisiä kaupunginorkestereita konsertoimaan? Koska kyseessä on kaupunginorkesteri, tehdään nämä vierailut ns. virkatyönä, eli muusikoiden palkkiot sisältyvät heidän kuukausipalkkaansa. Tilaajan maksettavaksi jää vain hotellit, päivärahat, kuljetukset, sekä solistien, kapellimestarien ja muiden vierailijoiden palkkiot. Eikös kuulostakin jo hieman järkevämmältä?
Mitäpäs siis jos taidefestivaalien
lisäksi kaupunginorkestereita alettaisiin näkemään myös muillakin kuin festivaaleilla
Suomessa? Kallista se ei ole, kunhan vaan kummatkin toimijat löytävät yhteisen
tahtotilan, hyvän produktion ja aikataulut saadaan järjestymään. Hmm. Jätetään
yhdessä ajatus hautumaan.
Miina Sivula
Todella mielenkiintoinen käytännön katsaus operaation esiripun taakse. Välillä tuntuu, että kulttuurituotanto on kuin loppuun asti hiottu, kisavalmis akrobatianumero: Kuukausien tai vuosien valmistelu, joka huipentuu isoon ponnistukseen täydellisellä suorituksella samalla, kun hymy pysyy kirkkaana ja ryhti hyvänä. Yleisölle näkemisen arvoinen show vaikuttaa höyhenen kevyeltä ja helpolta, korostaen sen arvoa kokemuksena.
VastaaPoistaMielestäni olisi erinomainen ajatus viedä kaupunginorkestereja musiikkifestivaaleille! Se olisi mielenkiintoista sisältö tapahtumaan ja varmastikin orkesterin yleisötyön kannalta hyvää ajankäyttöä.
Jep! Saksassa esim. Armin Van Buuren on käyttänyt omilla vierailuillaan EDM-festivaaleilla myös taustalla paikallista orkesteria. Säätöä ja pitkiä hermoja tuommoiset konsertit toki vaatisivat, mutta sitä varten ollaan me tuottajat. :)
PoistaKaupunginorkesterit ovat viime vuosina avautuneet paljon perinteisistä, vanhoista jäykistä konserttisali käytänteistä ulospäin. Kiertueet ulkomaille ja maakuntiin ovat jo perinteisiä tapoja avata toimintaa. Viime vuosien yleisökasvatus avautuminen on keskittynyt enemmän paikalliseen toimintaan, seuraava avaus voisi hyvinkin olla Miinan ehdottama suunta. Joustavuutta se edellyttäisi orkesterin soittajilta, jotka opettajien tapaan ovat aika lailla tottuneet ainakin kahden kuukauden yhtenäiseen kesälomaan, joka tosin monilla saattaa kulua kesökursseilla opettaen tai festivaaleilla kamarimusikkiyhtyeissä esiintyen. Mielenkiintoista, mitä tulevaisuus tältä osin tuo tullessaan...
VastaaPoistaHeidi Viksten
Juuri näin. Aika monelle tulee tosiaan myös yllätyksenä kuinka loppujen lopuksi verratten halpaa tämä toiminta on. Tässä olisi hyviä mahdollisuuksia tehdä vaikka mitä!
PoistaIso peukku junailulle!
VastaaPoistaKeskustelua ja suunnannäyttäjiä tarvitaan lisää musiikkialan viemisessä ympäristöystävällisempään suuntaan. Asennemuutos on käynnissä. Vaihtoehtoisista matkustustavoista puhutaan, ihmiset ovat vastaanottavaisempia ja toisaalta valmiimpia näkemään vaivaa, jotta muutosta tulisi. Esim. useat Pohjois-Suomen festivaalit ovat aktiivisesti tarjonneet ja rohkaisseet junamatkailua vaihtoehtona lentämiselle useamman vuoden ajan.
Yksi haaste on ajankäytön miettiminen uudelta kantilta, esim. junamatkojen hyödyntäminen työntekoon tai luovaan työhön - mitä se vaatisi? Junassa työskentely on kuitenkin mahdollista aivan eri tavalla kuin esim. lentokoneessa tai keikkabussisa.
Myös yleisön suunnalta tulee varmasti lisää paineita ottaa eettiset näkökulmat osaksi toimintaa, ne ovat jatkossa varmasti myös kilpailuetu - vaikka sitten festivaalien suuntaan tulevaisuudessa!