1.9.2019

MITEN KAUPUNGINORKESTERI LIIKAHTAA KOTISALISTAAN?


Tiesitkö, että kaupunginorkesterit kautta maan eivät suinkaan soita vain omissa, 1980-luvun lopulla rakennetuissa kulttuurikomplekseissaan, vaan liikahtavat ainakin kerran vuodessa myös muualle maailmalle, taikka Suomeen konsertoimaan? Minä tiedän ja kerron nyt mitä se vaatii, sekä mitä mahdollisuuksia tästä tiedosta voisi olla tuottajille orkesterimaailman ulkopuolella.

Lähdetään liikkeelle siitä, mitä kaikkea tämä liikahdus vaatii.  Yleensä orkesteriin kuuluu jäseniä muusikot ja hallinto mukaan lukien noin 50-100 henkilöä, joten matkustaminen Suomen sisälläkään ei ole ihan pieni juttu. Matkoja suunnitellaan hyvissä ajoin etukäteen, ja aikataulut suunnitellaan siten, että harjoittelulle konserttipaikalla jäisi mahdollisimman paljon aikaa. Lisäksi pyrkimyksenä on, että kaikki jaksaisivat matkustelusta huolimatta soittaa konsertin jo samana, tai vähintään seuraavana päivänä. Ulkomaille matkustettaessa vaatimuksena on, ettei konsertti voi tapahtua samana päivänä kuin maahan saapuminen.  Tämä on jo tietysti aikaeron vuoksi ymmärrettävää.



Mukaan konserttipaikoille lähtee myös rekka. Aika ison maailman stadionkonserttimeininkiä, eikö? Oma lava ei sentään kulje mukana, mutta tietyt soittotuolit, nuottitelineet, puvut, soittimet, nuottivalot sekä kapellimestarin koroke kylläkin. Kaikista kalleimmat jousisoittimet kulkevat muusikon itsensä mukana – parhaimmissa tapauksissa kun yhden soittimen hinta voi nousta jopa miljoonaan euroon. En itsekään jättäisi soitinta vartioimatta, vaikka työkavereihini luotankin.







Määränpäästä riippuen muusikot kulkevat bussilla, lentokoneella tai junalla. Vasta viime viikolla kun matkustimme itäiseen Suomeen, päätin että liikumme sinne pieniä ilmastotekoja tehden junalla. Juna osoittautuikin hyväksi matkustusvälineeksi, ja noin viiden tunnin matka meni nopeasti. Määränpäässä on toki oltava myös hotelli, ja mielellään harjoitus- ja leposyistä kaikille muusikoille oma huone. Onnekas on se mitään aavistamaton hotellin asiakas, joka ”joutuu” muusikon seinänaapuriksi hotellissa.

Kuulostaa kalliilta, eikö totta? Miten pienillä musiikkifestivaaleilla on sitten varaa pyytää monihenkisiä kaupunginorkestereita konsertoimaan? Koska kyseessä on kaupunginorkesteri, tehdään nämä vierailut ns. virkatyönä, eli muusikoiden palkkiot sisältyvät heidän kuukausipalkkaansa. Tilaajan maksettavaksi jää vain hotellit, päivärahat, kuljetukset, sekä solistien, kapellimestarien ja muiden vierailijoiden palkkiot. Eikös kuulostakin jo hieman järkevämmältä?

Mitäpäs siis jos taidefestivaalien lisäksi kaupunginorkestereita alettaisiin näkemään myös muillakin kuin festivaaleilla Suomessa? Kallista se ei ole, kunhan vaan kummatkin toimijat löytävät yhteisen tahtotilan, hyvän produktion ja aikataulut saadaan järjestymään. Hmm. Jätetään yhdessä ajatus hautumaan.



Miina Sivula




5 kommenttia:

  1. Todella mielenkiintoinen käytännön katsaus operaation esiripun taakse. Välillä tuntuu, että kulttuurituotanto on kuin loppuun asti hiottu, kisavalmis akrobatianumero: Kuukausien tai vuosien valmistelu, joka huipentuu isoon ponnistukseen täydellisellä suorituksella samalla, kun hymy pysyy kirkkaana ja ryhti hyvänä. Yleisölle näkemisen arvoinen show vaikuttaa höyhenen kevyeltä ja helpolta, korostaen sen arvoa kokemuksena.

    Mielestäni olisi erinomainen ajatus viedä kaupunginorkestereja musiikkifestivaaleille! Se olisi mielenkiintoista sisältö tapahtumaan ja varmastikin orkesterin yleisötyön kannalta hyvää ajankäyttöä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep! Saksassa esim. Armin Van Buuren on käyttänyt omilla vierailuillaan EDM-festivaaleilla myös taustalla paikallista orkesteria. Säätöä ja pitkiä hermoja tuommoiset konsertit toki vaatisivat, mutta sitä varten ollaan me tuottajat. :)

      Poista
  2. Kaupunginorkesterit ovat viime vuosina avautuneet paljon perinteisistä, vanhoista jäykistä konserttisali käytänteistä ulospäin. Kiertueet ulkomaille ja maakuntiin ovat jo perinteisiä tapoja avata toimintaa. Viime vuosien yleisökasvatus avautuminen on keskittynyt enemmän paikalliseen toimintaan, seuraava avaus voisi hyvinkin olla Miinan ehdottama suunta. Joustavuutta se edellyttäisi orkesterin soittajilta, jotka opettajien tapaan ovat aika lailla tottuneet ainakin kahden kuukauden yhtenäiseen kesälomaan, joka tosin monilla saattaa kulua kesökursseilla opettaen tai festivaaleilla kamarimusikkiyhtyeissä esiintyen. Mielenkiintoista, mitä tulevaisuus tältä osin tuo tullessaan...

    Heidi Viksten

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin. Aika monelle tulee tosiaan myös yllätyksenä kuinka loppujen lopuksi verratten halpaa tämä toiminta on. Tässä olisi hyviä mahdollisuuksia tehdä vaikka mitä!

      Poista
  3. Iso peukku junailulle!

    Keskustelua ja suunnannäyttäjiä tarvitaan lisää musiikkialan viemisessä ympäristöystävällisempään suuntaan. Asennemuutos on käynnissä. Vaihtoehtoisista matkustustavoista puhutaan, ihmiset ovat vastaanottavaisempia ja toisaalta valmiimpia näkemään vaivaa, jotta muutosta tulisi. Esim. useat Pohjois-Suomen festivaalit ovat aktiivisesti tarjonneet ja rohkaisseet junamatkailua vaihtoehtona lentämiselle useamman vuoden ajan.

    Yksi haaste on ajankäytön miettiminen uudelta kantilta, esim. junamatkojen hyödyntäminen työntekoon tai luovaan työhön - mitä se vaatisi? Junassa työskentely on kuitenkin mahdollista aivan eri tavalla kuin esim. lentokoneessa tai keikkabussisa.

    Myös yleisön suunnalta tulee varmasti lisää paineita ottaa eettiset näkökulmat osaksi toimintaa, ne ovat jatkossa varmasti myös kilpailuetu - vaikka sitten festivaalien suuntaan tulevaisuudessa!

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.