Tämän blogipostauksen inspiraationa ovat
ihmiset.
Urapolkuni tuloksena kesä on aina ollut
minulle se hetki, kun työtä tehdään niin paljon ja niin pitkään kuin sitä
riittää. Tulosta on tahkottava muutamassa kuukaudessa siten, että siitä riittää
pitkille, kylmille ja hiljaisille talvikuukausillekin. Itse nautin näistä
pitkistä, intensiivisistä kesäkuukausista täysin rinnoin. Pidän siitä, että
saan uppoutua työhöni muutamaksi kuukaudeksi laittaen muun ylimääräisen
elämänhälinän sivuun hetkeksi. Kesä-heinä-elokuussa näkökenttä muuttuu kapeaksi
ja suorituskeskeiseksi: työskentele, syö, nuku, työskentele, syö, nuku…
Sitä muuttuu helposti koneeksi, joka vain
jauhaa ja jauhaa tunteja sisään. Siksi paras osa työssäni on se, että saan
kohdata ihmisiä ja työskennellä niin monien persoonien kanssa. Se säilyttää
kosketuspinnan ihmisyyteen ja luo koko homman mielekkyyden. Kaikki ihmiset ovat
arvokkaita kohtaamisia, mutta osa aidosti pysäyttää ja saa miettimään miten
onnekas olen, kun saan tehdä tätä työtä.
Mainio esimerkki tästä ovat Kehitysvammatuki
57 Ry:n vertais- ja vapaaehtoistoiminnan Vekkarit, joiden kanssa olen saanut
työskennellä nyt jo kahtena vuotena Tikkurila Festivaaleilla. Harva asia piristää
duuniputkessa rypevää ja aamukahvista unelmoivaa pientä duunaria yhtä paljon
kuin se, että Staff-alueella alkaa kuulua ”Juuso! Me tultiin taas! Muistatkos
meidät?” ja minut ympäröi ystävällisten, innokkaiden ihmisten joukko jotka
kaikki ovat aidon iloisia nähdessään tutut kasvot. Minulle Vekkarit ovat
erityisen tärkeä porukka useastakin syystä.
Ensinnäkin, Vekkarit ovat yksi parhaiten
toimivista työporukoista joita olen saanut opastaa. Ohjaajiensa avulla tämä
porukka on omatoiminen, aikaansaava, iloinen ja aina erityisen motivoitunut.
Toisekseen he tuovat aivan ainutlaatuisen energian tapahtumaan. Tämä energia on
miltei käsin kosketeltavaa ja siitä pitävät niin asiakkaat, tapahtuman myyjät
kuin henkilökuntakin. Hymy ei ole kellään kaukana, kun Vekkarit saapuvat. He
juttelevat kaikille ja työskentelevät innolla ja hyvällä meiningillä pitkin
aluetta. Heidän työpanoksensa on erityisen oleellinen pienessä ryhmässämme,
eikä festivaali yksinkertaisesti olisi sama ilman heitä. Heidän olemuksensa ja
tapansa tehdä tätä työtä tuottaa koko festivaalille arvoa, joka on täysin
korvaamatonta ja mahdotonta löytää muualta.
Annan nyt vahvan suosituksen käydä
tutustumassa heidän toimintaansa täältä:
Sekä heidän somekanaviinsa:
Kiireen ja raskaan duuniputken keskellä on
erittäin tärkeää muistaa, että harva kohtaamani ihminen kokee tapahtuman tai
tilanteen samalla tavalla kuin minä.
Kohtaan, ohjaan ja opastan vähintään
satoja ihmisiä muutaman kuukauden sisällä. Tähän joukkoon kuuluu mm.
vapaaehtoisia, seuranuoria- ja vanhempia, vuokratyövoimaa sekä
tapahtuma-ammattilaisia. Kaikki heistä tuovat erittäin arvokkaan lisän yhteisen
päämäärän saavuttamiseksi. Kuitenkin näillä ryhmillä – sekä yksilöillä – on
omat motivaationsa, osaamisalueensa ja persoonansa, joiden kanssa minun on osattava
toimia vahvassa aikapaineessa ja yleensä liian pienillä resursseilla
tavoitteisiin nähden. Toisaalta heidän näkökulmastaan he ovat vain tulleet
ansaitsemaan rannekkeensa, tienaamaan muutaman euron seuralle tai tekemään
kesätyökeikkaa. Useat heistä ovat uudessa ja jännittävässä tilanteessa, vähän
pihalla.
Näiden ristikkäisten maailmojen kohdatessa
minun on oltava hyvin tarkka siitä, miten käyttäydyn ja miten asiat esitän.
Jokainen uusi ihminen on kohdattava uutena alkuna ja hyvällä meiningillä. Uuden
vapaaehtoisen ei pidä tietää viime yön venymisestä pikkutunneille, työkoneiden
hajoamisesta tai muista ongelmista jotka eivät millään tavalla liity häneen.
Hänellä on silti kysymyksiä, tarpeita ja toiveita, joihin minun on vastattava.
Tämä haaste on ajoittain melkoinen, mutta yksi
pääsyistä miksi tätä työtä teen. Joka vuosi saan muistutuksen siitä, miten
siistejä ja aikaansaavia ihmiset ovatkaan, kun heille antaa matkaan oikeat
ohjeet, hyvät työkalut ja mainion meiningin.
Tämä kokemus antaa minulle voimaa olla
pitkämielinen, kun kohtaan vähemmän esimerkillistä toimintaa vaikkapa
sidosryhmien tai toisten alihankkijoiden osalta. Esimerkiksi, kun pitkään
valmisteltu tapahtuma on valmis ovien aukaisuun ja asiakkaita alkaa virrata
sisään, näen pääreitillä pari järjestyksenvalvojaa makoilemassa ojassa
polttamassa tupakkaa. Tällöin, ennen kuin hyökkään antamaan tiukkaa palautetta,
jaksan muistuttaa itselleni heidän todennäköisesti tulleen paikalle heikolla korvauksella
ja huonohkolla perehdytyksellä kertaluontoiselle keikalle. Heidän
näkökulmastaan heidän toiminnallaan ei ole väliä, sillä suurin väkijoukko oli
jo ohittanut heidät matkallaan alueelle. Kerään siis malttini ja käyn
juttelemassa hyvässä hengessä JV:n osuudesta asiakaskokemukseen, ohjaten heitä
pitämään taukonsa joko taukopaikallaan tai poissa väkijoukon reitiltä. Kohtaan
mutinaa, mutta pois lähtiessäni näen silmäkulmastani kaksikon nousevan,
pudistelevan vaatteensa ja siirtyvän asianmukaisesti tehtäviinsä. Tehtävä
suoritettu. Tuskin olisi toiminut ilman asianmukaista tapaa kohdata heitä ihmisinä pitäen mielessä heidän lähtökohtansa.
Nämä kokemukset tekevät minusta paremman
ammattilaisen. Ihmisten innostus, oivallukset ja aikaansaavuus ovat hyvin
inspiroivia asioita. Niitä tulee varjella ja oikeanlaisissa olosuhteissa niistä
tulee mahtava voima, jolla voidaan saavuttaa hienoja asioita. Ihmisten
kohtaaminen ihmisinä voi kuulostaa hienolta ja tyhjältä sanahelinältä, joka
sopii melkeinpä jokaiseen koskaan pidettyyn maljapuheeseen. Minulle se on hyvin
käytännönläheinen motivaattori, inspiraation lähde ja jopa työkalu, jolla minä
ja asiakkaani pääsemme tavoitteisiimme. Toivon, että sivutuotteena tästä koituu
myös mahtavia kokemuksia ja muistoja kaikille osallisille!
Juuso Liukkonen