Lähiöproblematiikkaa

Osallistuimme opiskelijoina Helsingin kulttuurikeskuksen ja Humakin tekemään tutkimukseen, jossa tutkittiin Helsingin kaupungin osallistavan kulttuurityön mallia, sen tunnettavuutta ja Tapulikaupungin asukkaiden halukkuutta osallistua toimintaan. Tutustuin raporttia tehdessäni kahteen väitöskirjaan, joissa tutkittiin lähiöiden elämää.

Tapulikaupunki ja lähiöiden asiat jäivät kummittelemaan mieleeni ja kesälomapurjehduksella kuuntelin äänikirjana Jere Karalahden rosoisesta taipaleesta Tapulikaupungin lähiöstä urheilumaailman huipulle, jonka on kirjoittanut Aki Linnanahde. Kirjassa kerrotaan Karalahden elämästä viisivuotiaasta pikkupojasta alkaen, jolloin pihaleikit ja kaveripiiri olivat jo iso osa elämää ja äidin makkarakeiton ääreltä oli kova kiire ulkoleikkeihin.

Lotta Junnilaisen etnografinen väitöskirjatutkimus tehtiin vuokratalovaltaisten alueiden elämää havainnoimalla ja asukkaiden arkeen osallistumalla. Tutkimuksessa todettiin lähiöiden vaikuttavan asukkaiden elämään erilaisin tavoin. Vaikutus näkyy asuinalueen sosiaalisen elämän kautta ja myös, miten muut ihmiset mieltävät lähiöiden elämän ja siellä asuvat ihmiset. Ulkopuoliset saattavat kuvitella tekevänsä lähiöistä keskiluokkaisesti yhteisöllisempiä, jotka ovat asukkaiden mielestä jo yhteisöllisiä. ”Alueiden oma yhteisöllisyys ei ulkopuolisille kelpaa”, kertoo Lotta Junnilainen.   Alueilla on naapuriapua ja yhteisöllisyyttä juuri yhteisten kokemusten ja kohtaamisien muodossa. Elämän haasteet ja vaikeudet ovat kaikilla samanlaisia ja ketään ei katsota alaspäin.

Karalahti painottaa minämuotoisessa kerronnassa hyvinkin paljon Tapulin jengin merkitystä omassa elämässään. ”Kerran tapulilainen, aina tapulilainen”. Vaikka nuoruus oli hurja ja alkoholi, huumeet ja tappelut kuuluivat poikien elämään, yhteisöllisyys antoi merkitystä ja esimerkiksi liikuntaa eri muodoissaan harrastettiin paljon porukalla. ”Tapuli on kuin Asterixin Gallia. Pieni voittamaton kylä, johon on turha tulla kenenkään mesomaan. Me pidetään yhtä ja otetaan taikajuomaa taikapadasta.” Kirjassa kerrotaan myös, että Tapulissa oli erityinen huumori, Tapulin läppä, jota ei sitten ymmärrettykään jääkiekkopiireissä. Karalahti kertoo lapsuudenkotinsa olleen turvallinen ja hänestä huolehdittiin. Vanhemmille pääsy Koillis-Helsingin omistusasuntoon avaralainan turvin oli toiveiden täyttymys. Silti päihteet ja viehtymys juhlimiseen ja koulusta lintsaamiseen vetivät poikkeuksellisen lahjakasta urheilijanuorukaista välillä hyvinkin isoihin elämänhallinnan ongelmiin.

Tapulikaupungissa, kuten monissa muissakin lähiöissä sosioekonomiset erot kasvoivat 1990-luvun lama-aikoina, jolloin työttömyys kasautui sekä väestön tulo- ja koulutustaso laskivat.  Seurauksena ovat olleet laajat yhteiskunnalliset ongelmat. Mats Stjernberg on tutkinut väitöskirjatutkimuksessaan lähiöiden sosioekonomista asemaa ja väestönkehitystä. Lähiöiden tulevaisuudesta kannetaan nyt sekä tulevaisuudessa huolta ja kaupunki- ja asuntopolitiikassa huomioidaan ongelmat. Riittääkö esimerkiksi vuokra- ja omistusasuntojen sekoittamispolitiikka ratkaisemaan ongelmia? Stjernbergin mukaan kehitykseen on tehokkainta vaikuttaa panostamalla varhaiskasvatukseen ja nuoriin sekä koulutukseen. Aikaisempi KulKen jalkautuminen taidelaitosten kanssa saavutti hyvin juuri lapset ja nuoret. Meidän tutkimuksessamme nuoret olivat halukkaita osallistumaan taiteen tekemiseen myös itse aktiivisesti. Tätä tietoa olisikin hyvä käyttää suunniteltaessa taidetoimintaa ja sen sisältöä.

Ei voida tietenkään suoraviivaisesti sanoa, että päihde ja muut elämänhallinnan vaikeudet ovat juurikin lähiöiden aikaansaamaa. Karalahti kertoo vanhoista kavereistaan, että joillakin menee todella huonosti, mutta on myös hyvin menestyneitä Tapulin kasvatteja. Itse hän kertoo betoniviidakon kertsin kavereiden aina kannustaneen häntä ja iloinneen hänen onnistumisistaan. Monet myös huolehtivat ja yrittivät rauhoittaa hänen menoaan. Esimerkiksi Jeren päästyä NHL: ään Tapulin kaverit onnittelivat ”Tapulin tapaan vittuilemalla lämpimästi ja sitä juhlittiin yhdessä asiaankuuluvalla vakavuudella eli alkoholilla.”

Lähiöiden yhteisöllisyys ei kenties edusta keskiluokkaista käsitystä yhteisöllisyydestä. Eriarvoisuus ei ole vain tulo- ja koulutuseroja, vaan kyseessä on paljon monimutkaisempi dilemma. 3.6.2019 tutkimuksen esittelytilaisuudessa keskusteltiin paljon polarisaatiosta ja asenteista. Yhdyskuntatyöntekijä Soile Atacocugu painotti sitä, että tärkeintä on kohdata ihminen ihmisenä ja tarjota erilaisia mahdollisuuksia erilaisille ihmisille. Tästä lähtökohdasta on sitten hyvä lähteä tarjoamaan taidetta ja kulttuuria yhdessä osallistaen.

Helsingin kaupungin ydinteema on syrjäytymisen ehkäisy ja siihen panostetaan monin tavoin. Kulttuurilaitosten jalkautuminen on yksi konkreettinen toimintatapa ja on hyvä, että sen vaikuttavuutta mitataan. Tavoittaako se jo ne muutenkin taiteesta ja kulttuurista kiinnostuneet vai saadaanko mukaan lapsia ja nuoria, joille löytyisi sellaisia aktiviteetteja, jotka innostaisivat kouluttautumaan ja etsimään elämään hyviä rakennuspalikoita?

Riitta Kujanpää

Lähteitä:

Junnilainen, Lotta 2019. Lähiökylä. Tutkimus yhteisöllisyydestä ja eriarvoisuudesta. Helsingin yliopiston valtiotieteellinen tiedekunta, väitöskirjatutkimus. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/298429

Linnanahde Aki 2017. Jere. Helsinki: WSOY

Stjernberg, Mats 2017. Helsingin seudun 1060- ja 1970-lukujen lähiöiden sosioekonominen ja demografinen kehitys vuoden 1990 jälkeen. https://www.hel.fi/hel2/tietokeskus/julkaisut/pdf/17_06_07_Tutkimuksia_1_Stjernberg.pdf

Stjernberg, Mats 2019. Suburban housing estates and socio-spatial differentiation in Finland. Helsingin yliopiston matemaattis- luonnontieteellinen tiedekunta, väitöskirjatutkimus. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/301865