Taloudellisesti itsenäinen pieni kulttuuritoimija on kummajainen - mutta kuinka pitkään?

Näyttämötaide ei usein ole rahasampo. Kulurakenne taiteellisen produktion esityskauteen saattamiseen ja sen läpi viemiseen muodostuu usein sellaiseksi, että euroja on hankala saada takaisin pelkällä lipunmyynnillä. Yhteiskunta kuitenkin tunnistaa taiteen itseisarvon, joten sitä tuetaan erilaisilla tuilla ja säätiöiden rahoituksilla. Usein rahoitusta haetaan erilaisilla apurahahakemusmenetelmillä ja karkeasti selitettynä rahaa on saatavissa, kunhan sen käyttötarkoitus sopii kulloisenkin rahoituksen antajan asettamiin strategisiin päämääriin ja muihin parametreihin.

On kuitenkin olemassa toimijoita, jotka joko tarkoituksella tai tilanteen pakosta ovat tämän rahoitusjärjestelmän ulkopuolella. Tällöin taiteen luomiseen vaadittavat resurssit luodaan itse, esimerkiksi erilaisilla liiketoimintamalleilla. Vuonna 2007 perustettu helsinkiläinen Teatteri Toivo on esimerkki tällaisesta toimijasta. Viralliselta nimeltään Teatteriyhdistys Toivo ry, on yhdistys, joka on perustettu tuomaan uutta ja riippumatonta teatteritaidetta pääkaupunkiseudulle. Teatteria voi luonnehtia ammattijohtoiseksi teatteriseurueeksi.

Alun perin Helsingin Kalliossa Fleminginkadulla majaansa pitänyt teatteri Toivo rakensi vuonna 2013 entistä isomman teatteritilansa Helsingin Telakkarantaan. Muutama vuosi tästä teatteri siirtyi Hermannin kaupunginosaan, jossa se yhä jatkaa toimintaansa vastaavissa tiloissa. Alusta asti oli selvää, ettei pieni teatteri pysty kattamaan kasvaneita kulujaan pelkillä taiteella saatavilla lipputuloilla. Ratkaisuksi tähän muotoutui liiketoimintamalli, jossa teatterin fyysinen tila on kevyesti muunnettavissa tilavuokraukseen sopivaksi. Tilaa vuokraamalla eri tapahtumiin katetaan iso osa teatterin kuluista. Tätä täydennetään erilaisilla elämys- ja työhyvinvointipaketeilla, sekä tapahtumatuotantopalveluilla tilan sisällä. Teatterin henkilökunnan osaamista käytetään luovasti ja joustavasti vastaamaan asiakkaiden tarpeisiin ja toiveisiin. Tilavuokraus- ja tapahtumatoiminta yhdessä teatteriseurueen muun osaamisen kanssa muodostui siis keinoksi mahdollistaa ja toteuttaa taideyhdistyksen taiteellisia päämääriä.

Taloudellinen itsenäisyys on sekä siunaus, että kirous. Vuosikymmenen ajan jatkuneiden julkisen talouden kriisien keskellä tämä itsenäisyys on luonut toimintaan riippumattomuutta sekä valtion yleisestä taloudellisesta tilanteesta, että kaupungin, säätiöiden tai muiden rahoittajien strategisista päämääristä ja ailahtelevista poliittisista tuulista. Toisaalta se myös sitoo teatterin resursseja taiteen ulkopuolisen liiketoiminnan pyörittämiseen, asettaen tilankäytöllisiä reunaehtoja sekä taiteeseen, että tilavuokraukseen. Tilaa kun ei voi valjastaa pysyvästi ainoastaan taiteen tai tilavuokraustoiminnan tarpeisiin.

Tilavuokraustoiminnan positiiivisena sivuvaikutuksena teatteri tulee kuitenkin tutuksi myös muille kuin kulttuuriharrastajille. Erilaiset hää-, konsertti-, yritys- ja kuvaustapahtumat tuovat teatterin kynnyksen yli paljon vieraita, jotka eivät ehkä tavallisesti pieneen teatteriin päätyisi. Osa heistä nähdään myöhemmin seuraamassa myös näytöksiä. Taiteesta erillinen liiketoiminta toimii siis myös markkinointikanavana itse Teatteri Toivon taiteellisille päämäärille.

Teatteri Toivon malli ei ole se kaikista yleisin kulttuuritoimijan polku, mutta näkisin potentiaalia sen yleistymiseen. Kulttuurikentällä on jo pitkään toiminut paljon menestyneitä yhdistyksiä, osuuskuntia, seurueita ja kollektiiveja, joiden toimintamalli perustuu ns. ”kiertävään elämäntyyliin”, eli näytös- ja harjoitustiloja varataan ja vuokrataan tarpeen mukaan yksittäisiin näytöksiin ja produktioihin lyhyiksi aikamääreiksi pitäen kulut matalalla. Tämä on myös Teatteri Toivon tausta, eikä uusien, taloudellisesti itsenäisten toimijoiden muotoutumiselle oikeastaan ole varsinaisia esteitä, kunhan toimiva liiketoimintamalli löytyy taustalle.

Miksi kukaan lähtisi tälle kiviselle tielle? Vaikka suomen valtion julkinen talous näyttääkin elpymisen merkkejä, uusista kriiseistä varoitellaan uutisotsikoissa tasaisin väliajoin. Yksityinen sektori taas porskuttaa vahvalla poljennolla eteenpäin, luoden potentiaalista kysyntää ja ostovoimaa monenlaisille koulutuksille, palveluille, konsultaatioille ja… mielikuvitus lienee rajana. Kulttuurin rahoitus ei tunnu olevan tällä hetkellä päättäjien prioriteettilistalla kovin korkealla, joten osalle nykyisistä ja tulevista kulttuurialan toimijoista lienee paikallaan harkita vaihtoehtoisia rahoitusmalleja. Kaikilla ei tietenkään ole vuokratilaa asiakkailleen tarjota, mutta kulttuurikentän osaaminen ja mielikuvituksekas verkostojen hyödyntäminen tarjonnevat moninaisia potentiaalisia liiketoiminnallisia ulottuvuuksia, joista ammentaa itsenäisyyttä ja mahdollisuuksia oman taiteen luomiseen.

Mitä jos liiketoiminta nähtäisiin kulttuurialalla enemmän mahdollistajana, kuin pakollisena pahana?

www.teatteritoivo.net

www.facebook.com/teatteritoivo

www.instagram.com/teatteritoivo

www.twitter.com/teatteritoivo

Juuso Liukkonen

Taidetta terveydeksi

Taide- ja kulttuurilähtöisiä kulttuuri- ja hyvinvointipalveluja pyritään vakiinnuttamaan osaksi sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteita ja hyvinvoinnin seurantaa. Tätä varten on perustettu työryhmä toimintakaudeksi 1.11.2016 - 31.12.2018. Tavoitteena on ollut sitoa taide- ja kulttuuritoiminta vahvasti osaksi yhteiskunnan eri sektoreiden toimintaa. Opetus- ja kulttuuriministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön asettama työryhmä jatkaa toimikauttaan toukokuun 2019 loppuun saakka ja työryhmässä on yhtenä jäsenenä lehtori Sanna Pekkinen Humakista. Jo aikaisemmassa työryhmässä on ollut Humakista Benny Majabacka.

Juha Sipilän strategisen hallitusohjelman yhtenä kärkihankkeena on parantaa taiteen ja kulttuurin saavutettavuutta. Ohjelmassa painotetaan kulttuurin hyvinvointimahdollisuuksien parempaa tunnistamista ja jokaisen kansalaisen tasa-arvoista oikeutta osallistua kulttuuri- ja taidetoimintaan elämän eri vaiheissa.

https://api.hankeikkuna.fi/asiakirjat/8b7721ba-b5a1-4ea5-bc30-cd18a7ab5f69/93365593-0bf4-42c9-b28f-69bbc347407c/ASETTAMISPAATOS_20170309131557.pdf

Taiteen ja kulttuurin terveyttä parantavista ja eheyttävistä vaikutuksista on jo paljon tutkittua ja dokumentoitua tietoa. Kansainväliset tutkimukset todentavat, että taidetoimintaan osallistuminen on yhteydessä ihmisen terveyteen. Työterveyslaitos on antanut toimenpidesuosituksen ”Taide vahvistaa työhyvinvointia” ja se on suunnattu työnantajille. Taidetoiminnan on todettu vähentävän työntekijöiden stressiä ja uupumusta lisäten elinvoimaisuutta ja energisyyttä. Jos taidetta vietäisiin työpaikoille, voitaisiin ehkäistä sairauspoissaoloja ja varhaista eläköitymistä, jotka ovat isoja kustannuseriä työnantajille ja kokonaistaloudelle.

http://www.artsequal.fi/fi/-/toimenpidesuositus-taide-tukee-tyontekijoiden-terveytta-ja-hyvinvointia

Taide- ja kulttuuritoiminnalla on nähty ainakin seuraavat neljä

välineellistä vaikutusta ihmisen hyvinvointiin:

1) Taiteelliset elämykset ja taidenautinnot sellaisenaan antavat

elämään merkitystä ja tyydyttävät inhimillisiä tarpeita. Taide

virkistää aisteja ja rikastuttaa elämysmaailmaa.

2) Taiteella ja kulttuuritoiminnalla on todettu yhteys hyvään

terveyteen, parempaan työkykyyn ja hyvän elämän kokemuksiin.

3) Kulttuuritoiminta ja taideharrastukset edistävät yhteisöllisyyttä

ja verkostoja, jotka auttavat hallitsemaan elämää paremmin.

4) Taide, arkkitehtuuri ja sisustaminen tekevät elinympäristön

viihtyisämmäksi. Kaunis ympäristö ja luonto virkistävät ja voivat edesauttaa kuntoutumisessa

(Perho, Maija 2011)

 

Luonto osaa taiteilla, joten miksipä emme mekin ihmiset?

https://docplayer.fi/6090591-Taiteesta-ja-kulttuurista-hyvinvointia-toimintaohjelma.html

Henkilöstö on työnantajan tärkein voimavara ja sitä ei digitalisaatio ja robotisaatio tule koskaan korvaamaan. Uskon, että taiteen mahdollisuudet tullaan näkemään tulevaisuudessa paljon isommassa roolissa, koska näyttöä taiteen terveysvaikutuksista on jo paljon. Joissakin maissa esimerkiksi lääkäri voi kirjoittaa kulttuurireseptin lääkemääräyksen sijaan, jos näkee taiteen mahdollisuudet potilaan tervehtymisessä keskeiseksi. Toivottavasti tulevaisuuden työpaikkakin olisi sellainen, että kahvihuoneessa voisi osallistua maalaussessioon tai vaikkapa viettää hiljaisen meditaatio- tai musiikkihetken tai tanssahdella työtehtäviensä välillä. Jos taidetoimintaan liittyy yhteisöllisyyden kokemus, on positiivinen vaikutus vieläkin merkittävämpi. Työyhteisöissä tämä varmasti lisää hyvinvointia ja yhteistä työn imua.

Olisi mielenkiintoista kuulla, onko jonkun työpaikalla toteutettu taideinterventioita?

Riitta Kujanpää