25.9.2019

Uusi vaikuttamisen tapa Helsingissä - OmaStadissa yhdistyvät kaupunkikehittäminen, osallisuus ja tapahtumallisuus


Helsingin kaupungin osallistuva budjetointi eli OmaStadi on ensimmäisen kierroksen loppusuoralla. Osallistuvassa budjetoinnissa kaupunki avaa osan budjetistaan kaupunkilaisten ideoiden toteuttamiseen. Viime vuoden syksyllä kaupunkilaiset tekivät noin 1300 ehdotusta siitä, mihin OmaStadiin varattu 4,4 miljoonaa euroa pitäisi käyttää. Ehdotuksia tehtiin ympäri Helsinkiä, ja ne koskivat mm. luontoa, liikuntaa, kulttuuria, yhteisöllisyyttä ja ekologisuutta. Ehdotusvaiheen jälkeen yksittäisistä ideoista muotoiltiin yhdessä kaupunkilaisten ja kaupungin asiantuntijoiden voimin suunnitelmia, joista päästään äänestämään ensi kuussa. OmaStadissa ovat äänioikeutettuja kaikki tänä vuonna 12 vuotta täyttävät ja sitä vanhemmat helsinkiläiset.

Osallistuvan budjetoinnin prosessi on monivaiheinen. Ideoita kerättiin vuosi sitten syksyllä, ja kevättalven aikana niistä kehiteltiin suunnitelmia, jotka ovat hieman konkreettisempia ja tarkempia kuin yksittäiset ehdotukset. Suunnitelmien valmistuttua toimialat laskivat niille kustannusarviot, joihin tuleva äänestys perustuu - OmaStadissa äänestäminen on alueellista budjetointia. OmaStadin 4,4 miljoonaa euroa jakautuu alueittain asukasluvun mukaan, mistä viidesosa on varattu koko kaupunkia koskeviin ehdotuksiin. Helsinkiläiset äänestävät yhden omavalintaisen alueen, ja koko Helsingin suunnitelmista. Äänestäjät saavat jakaa käytettävissä olevan määrärahan oman mielensä mukaan.

Alueellisissa tapahtumissa korostuivat yhteinen tavoite ja -tekeminen

Suunnitelmien tekovaiheessa suuressa roolissa olivat alueelliset tapahtumat, eli OmaStadi Raksat, joita järjestettiin kahdeksan eri puolilla Helsinkiä. Tapahtumiin osallistui yhteensä noin 800 henkilöä, ja ne lienevät suurimmat yhteiskehittämistilaisuudet, joita Helsinki on koskaan järjestänyt. Tapahtumissa kaupunkilaiset kehittivät ehdotuksistaan suunnitelmia yhdessä kaupungin asiantuntijoiden kanssa. Tämä yhteiskehittämisvaihe oli erityisen tärkeä sekä ehdottajan, että asiantuntijan näkökulmasta; osallistujien yhteinen tavoite kehittää Helsinkiä korostui tilaisuuksissa, jotka lähtökohtaisesti tavoittelivat yhteisen hyvän ja konsensuksen löytymistä.

Osallisuus näkyi tapahtumissa puolin ja toisin. Kaupungin asiantuntijat olivat paikalla tarjoamassa osaamistaan eri toimialoilta ja sparraamassa suunnitelmien tekijöitä. Lisäksi asiantuntijat fasilitoivat työskentelyä ja auttoivat tapahtumien järjestelyissä. Kaupunkilaiset pohtivat tapahtumissa omaa ideaansa laajempia teemoja, kuten millä keinoilla ehdotuksia voitaisiin yhdistellä niin, että lopputuloksena syntyvä suunnitelma palvelisi mahdollisimman laajaa asukasmäärää. Yhteiskehittämistilaisuuksia toivottiin lisää, ja ne saavuttivat tavoitteensa hienoina deliberaation kanavina.

Tapahtumallisuus mukana prosessin eri vaiheissa

OmaStadissa on hyödynnetty tapahtumallisuutta muissakin vaiheissa. Helsingin kaupungin kirjastot ja kulttuurikeskukset ovat tarjonnet apuaan ja tilojaan mm. viime syksyn ehdotusten keräämisvaiheen ideointitilaisuuksiin. Ideointitilaisuuksia järjestettiin omin voimin, sekä yhteistyössä järjestöjen ja muiden yhteisöjen kanssa, ja niiden tavoitteena oli tuoda osallistuva budjetointi kaupunkilaisten tietoon, sekä tavoittaa aliedustettuja ryhmiä.

Tapahtumallisuutta on syytä tutkia laajemminkin osallistuvan budjetoinnin seuraavalla kierroksella, ja pohtia kuinka - mahdollisesti tylsältä - vaikuttavaan asiaan voisi saada vetovoimaisuutta esimerkiksi kulttuuripainotteisen lisäsisällön avulla. Rakennettuun ympäristöön tai kaupunkitekniikkaan liittyvät tilaisuudet tuskin taipuvat yhteen musiikkiesityksen kanssa, mutta kulttuuriin ja yhteisöllisyyteen liittyvissä teemoissa erilaisia kulttuurin keinoja voisi hyvinkin ajatella hyödynnettävän. Mikä olisikaan hienompaa, kuin onnistua kiinnostavalla tavalla yhdistämään kaupunkikehittäminen, alueellinen vaikuttaminen ja kulttuuri!

Belinda Barbato
 

22.9.2019

Sosiaali- ja terveysala mukaan kulttuuri- ja hyvinvointihankkeisiin



Olen viimeisen kolmen vuoden aikana saanut tutustua oman työni kautta sairaalamuusikkotoimintaan enenevissä määrin. Jo työni aloittaessani olivat orkesterin seitsemän muusikkoa kouluttautuneet sairaalamuusikoiksi lyhyellä viikonloppukurssilla. Olen onnekseni saanut kehittää ja jatkaa työtä asian tiimoilta, ja uskoakseni tällä hetkellä olemmekin klassisen musiikin orkesterikentällä ainut orkesteri, jossa tehdään näin laajasti kyseistä toimintaa. Vääjäämättä herää kuitenkin ajatus, voisiko toimintaa jotenkin sisäistää rakenteisiin siten, että sairaalamuusikoita esiintyisi vaikkapa ihan jokaisessa Suomen sairaalassa?

Sairaalaklovni 


Hyvänä esimerkkinä ja tienraivaajana Suomessa on Sairaalaklovnit ry, jonka toiminta on aloitettu jo 2000-luvun alussa. Toimintaa tehdään tällä hetkellä jokaisessa Suomen yliopistollisessa sairaalassa ja sitä ohjaa oma järjestö, jossa on taiteellisen suunnittelijan lisäksi myös maanlaajuisesti toimintaa organisoiva toiminnanjohtaja. Olisiko siis mahdollista, että sairaalamuusikoille kehitettäisiin samanlainen yhdistys tai kattojärjestö, joka voisi organisoida ja kehittää sairaalamuusikoiden toimintaa? Sairaalaklovnien rahoitus tulee pääsääntöisesti Sosiaali- ja terveysalan avustuskeskukselta, Taiteen edistämiskeskukselta sekä Opetus- ja kulttuuriministeriöltä. Myös monet yritykset, säätiöt sekä yksityiset toimijat rahoittavat sairaalaklovnien toimintaa, mutta silti yhdistys on lisärahoituksen tarpeessa. Nykyisillä resursseilla ei toimintaa voida toteuttaa alkuperäisen suunnitelman laajuisesti.

Riittääkö Suomen kokoisessa maassa rahaa sekä sairaalaklovneille ja -muusikoille? Kilpailisivatko nämä keskenään avustuksista sekä yritysten tuista? Tämä olisi mielestäni pahin mahdollinen skenaario ajatellen toiminnan pääasiaa, eli potilaita ja heidän hyvinvointiaan.

Tapiola Sinfoniettan sairaalmuusikko Pasi Pihlaja 


Unelmatilanteessa avustusta tulisi myös sosiaali- ja terveysalan budjeteista. Tämä voi kuitenkin herättää vastustusta julkisessa keskustelussa, koska hoiva-alalla työskentelevien palkat ovat yleisesti matalia. Tässä vaiheessa tärkeintä olisikin vakiinnuttaa muiden avustusten avulla sairaalamuusikoiden sekä -klovnien (ja myös muiden taidemuotojen) laadukas toiminta, sekä kertoa toiminnasta myös eteenpäin.
Ainakin kohtaamiset sairaaloissa potilaiden kanssa puhuvat puolestaan toiminnan vakauttamisen hyväksi. Kuten eräs Espoon sairaalassa ollut potilas sairaalamuusikon käynnin jälkeen totesi, ”mikäli tätä olisi joka päivä, lääkeannokset voisi puolittaa”.




Miina Sivula 


16.9.2019

Seniorien barokkipaja – musiikkia aivoille


Seniorien Barokkipajatoiminta sai alkunsa Annamari Pölhön (MuT, cembalisti) musiikkiterapiaopintoihin liittyvästä barokkipaja-pilotoinnista, jonka tulosten rohkaisemana aloitettiin seniorien barokkipajatoiminta yhteistyössä Musiikin erityispalvelukeskus Resonaarin kanssa vuonna 2014. Syksyllä 2017 aloitettiin uusi vasta-alkajien ryhmä Kinaporin palvelukeskuksessa, ja ryhmän yhteydessä aloitettiin osallistujien kognitiivista toimintakykyä ja sen paranemista säännöllisen musiikkitoiminnan avulla käsittelevä tutkimus.
Tällä hetkellä toiminnassa on mukana 40 senioria, jotka muodostavat kaksi orkesteria: jousisoitinpainotteisen Seniorisinfoniettan ja puhallinpainotteisen Barock Bigbandin. Orkesterien lisäksi toimii viisi 4-7 -henkistä kamarimusiikkiryhmää. Osallistujilla on myös mahdollisuus ostaa yksityistunteja oman instrumenttinsa ohjaajalta. Toiminnassa on mukana sekä aiempaa soittokokemusta omaavia että Barokkipajassa soittamisen aloittaneita innokkaita soittoharrastajia. Vasta-alkajia varten teemme soitettavista kappaleista kuvionuottistemmoja. 

Toimintaa on järjestetty Kulosaaressa musiikin erityispalvelukeskus Resonaarissa, Kinaporin palvelukeskuksessa ja Keski-Helsingin musiikkiopistolla. Tänä syksynä siirrymme Töölöön omiin tiloihimme, jotka tosin uhkaavat käydä liian pieniksi jo kauden alussa, kun joukkomme taas kauden alkaessa kasvaa. Viikottaisten orkesteri- ja pienryhmäharjoitusten lisäksi toimintaan kuuluu olennaisena osana kauden päätöskonsertit jouluna ja keväällä, sekä pienryhmien konsertointi Jorvin sairaalassa sekä Helsingin seurakuntien tilaisuuksissa.

Barokkipajan orkesterien instrumenttijakauma kaudella 2019-2020:
12 nokkahuilua, 7 huilua, sinkki, klarinetti, 4 viulua, viola da gamba, 2 selloa, kontrabasso, 3 kitaraa, kantele ja 7 kosketinsoittajaa.
Barokkipajan ohjaajat: Pauliina Fred, huilu ja nokkahuilu; Anna Rainio, viulu; Elina Mattila, sello; Annamari Pölhö ja Laura Olberg-Ekman, kosketinsoittimet (cembalo ja urut) ja Kaisamaija Uljas, näppäilysoittimet ja nokkahuilu

Barokkipajan Pop up -konsertti Hakaniemen metroasemalla lokakuussa 2016 osana Metro Grosso-tapahtumaa. 

Saimme 2017-2018 -kaudelle Suomen kulttuurirahaston Taidetta hoitolaitoksiin -apurahan, jonka turvin toimintaa järjestettiin osallistumismaksuttomana Kinaporin palvelukeskuksessa. Barokkipajan yhteydessä oli tarkoitus aloittaa pitkittäistutkimus soittoharrastuksen vaikutuksesta seniorien kognitiiviseen toimintakykyyn. Suunnitelman mukaan soittoharrastuksen aloittajille sekä iältään, sukupuoleltaan, koulutustasoltaan ja terveydeltään mahdollisimman samankaltaiselle ryhmälle henkilöitä, jotka aloittavat jonkin muun harrastuksen tehtäisiin samanlainen alkutesti. Puolen vuoden ja vuoden kuluttua testit toistetaan. Tällöin voidaan tutkia mahdollisia muutoksia ja mahdollisia muisti- ja tarkkaavuustoiminnoissa musiikkia ja muuta harrastusta harrastavien henkilöiden välillä.
Aivotutkimuksen osuus ei valitettavasti ollut samanlaista voittokulkua kuin Barokkipajan soitto-osuus. Minna Huotilainen, joka oli mukana työryhmässä ja oli suunnitellut ryhmille toteutettavan aivotutkimuksen, vaipui radiohiljaisuuteen pian toiminnan alettua syksyllä 2017 ja lopulta hänestä saatiin irti vain lyhyt toteamus, että "Valitettavasti mittaukset jäivät nyt tekemättä.". Tilannetta paikkaamaan saatiin keväällä 2018 Teppo Särkämö ja Emmi Pentikäinen Helsingin yliopiston psykologian laitokselta, joten tutkimus saatiin alkamaan ja se jatkuu barokkipajan yhteydessä 2018 ja 2019.

Uusia soittoharrastuksen aloittajia on tullut paljon, mutta ei riittävän paljon, että mittaustutkimuksella olisi saatu tarpeeksi laaja otanta. Aivotutkimus toteutetaan siis ainakin tässä vaiheessa kyselytutukimuksena. Kyselylomaketutkimuksella seurataan tutkittavien itsensä kokemia muutoksia omissa tiedonkäsittelytoiminnoissa, mielialassa, sosiaalisessa hyvinvoinnissa sekä elämänlaadussa. Hyvinvoinnissa tapahtuvien muutosten seuraamiseksi samat tiedot kerätään kaikilta tutkimukseen osallistujilta 6kk välein, yhteensä 7 kertaa.

Tutkimusaineistoa kerätään kolme vuotta ja tulosten raportointi jatkuu tämän jälkeen. Aineistoa käytetään kolmessa eri väitöskirjatyössä (PsM Emmi Pentikäinen, PsM Anni Pitkäniemi, PsL Sini-Tuuli Siponkoski) sekä mahdollisesti pro gradu –tutkielmissa. Tutkimustuloksia julkaistaan tieteellisissä lehdissä ja niitä esitellään opetuksen sekä tieteellisten tapahtumien, kuten kongressien yhteydessä. Tutkimuksessa on mukana Seniorien Barokkipajan soittajien lisäksi säännöllisesti kuoroissa mukana olevia senioreja. 

Koska emme saaneet hankkeelle jatkorahoitusta, mahdollisuudet uusiin mittaustutkimuksiin tai soitto- ja kuoroharrastuksen vaikuttavuuseroja kognitiivisten taitojen vahvistajana ovat varsin vähissä. 40 senioria on kuitenkin saanut olla mukana musiikkitoiminnassa ja saanut uusia virikkeitä ja ihmissuhteita, joten toiminta on ollut rikasta ja rikastuttavaa, vaikka tutkimusosio pienenikin suunnitellusta.




Enemmistö klassisen musiikin konserttiyleisöstä on seniori-ikäistä. Vuosikausia klassista musiikkia kuunnellutta väkeä, jolle klassinen soitinmusiikki on tuttua ja rakasta on siis paljon. Seniorien barokkipaja täyttää aukon osallistavan musiikkitarjonnan kentässä: senioriväelle on tarjolla paljon erilaisia tilaisuuksia laulamiseen, mutta soittamista ei ole tarjolla. Soittaminen on kuitenkin aivoille vielä paljon tehokkaampaa kuin laulaminen, koska siinä tarvitaan näön ja kuulon lisäksi myös tuntoaistia ja koordinaatiota. Monissa soittimissa ei koordinaatiota vaativat tehtävät ovat kuitenkin sen verran yksinkertaisia, ettei heikentynyt fyysinen liikkuvuus muodostu esteeksi soittamiselle.

Seniorien barokkipajassa yhdistyy monia hyvinvointia lisääviä sekä toimintakykyä ylläpitäviä ja parantavia elementtejä. Uuden taidon oppiminen myöhäisiällä on voimaannuttavaa vastapainoa vanhuuteen liittyvälle luopumisen teemalle. Yhteismusisointi paitsi kehittää ja ylläpitää kognitiivisia taitoja se myös luo yhteisöllisyyden tunnetta, ja soittokumppanit tarjoavat uuden sosiaalisen yhteisön työyhteisön tilalle. Yhtyeessä jokaisella soittajalla on tärkeä rooli, jonka luoman merkityksen tunnun lisäksi yhteisöllisyyttä vahvistaa se, että uuden harrastuksen parissa kaikki ovat samalla viivalla uuden ja vieraankin asian ääressä. Perinteisen konsertin kuuntelemisen sijaan seniorien rooli on olla aktiivisena toimijana, mikä on monin tavoin tehokkaampaa kuin passiivinen vastaanottaminen.

Kaisamaija

Barokkipajan joulukonsertti on tiistaina 10.12.2019 klo 18.30 Kampin palvelukeskuksen juhlasalissa. Tervetuloa näkemään ja kuulemaan!
Olemme myös mukana YLEn Puoli Seitsemän -ohjelmassa syksyllä, päivämäärä varmistuu myöhemmin.

14.9.2019

Taidemusiikki ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen


Rondo-lehden päätoimittaja Harri Kuusisaari toi esiin taidemusiikin merkityksen yhteiskunnallisena, aktivistina, ilmastonmuutoksen, saastumisen ja muiden globaalien ongelmien esiintuojana pääkirjoituksessaan keväällä 2019. Taidemusiikin konserttien, festivaalien ja tapahtumien otsikoinnissa tulee elää ajan hermolla, ajankohtaisia yhteiskunnallisia ongelmia esiin nostaen. Kuusisaari toi esille aktivistista musiikintutkimusta harjoittavan, vuonna 2017 perustetun Tutkimusyhdistys Suoni ry:n vuonna 2018 julkaiseman kirjan Musiikki muutosvoimana- aktivistisen musiikintutkimuksen manifesti,jonka ovat toimittaneet Sini Mononen ja Susanna Välimäki. 

Kirja koostuu yhdistyksen jäsenten kirjoittamista artikkeleista aktivistisen musiikintutkimuksen puolesta, kirjoittajien valottaessa tutkimusta kukin omasta näkökulmastaan. Kirjan johdannossa määritellään aktivistinen musiikintutkimus näin:

”Aktivistisella musiikintutkimuksella tarkoitetaan yhteis­kunnallisia ongelmia käsittelevän musiikintutkimuksen teke­mistä toiminnallisessa vuorovaikutuksessa musiikillisten instituutioiden ja käytäntöjen kanssa. Samalla pyritään vaikuttamaan yhteis­kuntaa, kansalaisuutta ja ihmisyyttä koskeviin käsityksiin ja asenteisiin musiikin avulla.
Kyse on tutkimuksesta, joka pyrkii musiikillis­ten toimintojen avulla puuttumaan yhteiskunnallisten kysymysten yhteisölliseen ja julkiseen kä­sittelyyn. Musiikilliset käytännöt (mm. konsertit, fes­tivaalit, orkesterit, radiosoitto, musiikkijournalismi) välittävät ja rakenta­vat yhteiskunnallisiin kysymyksiin liittyviä käsityksiä ja asenteita. Tutkimuksen keskiössä on ky­symys: minkälaisista yhteiskunnallisista ongelmista ja asioista musiikin, musiikkitapahtuman tai musiikkijulkaisun avulla voidaan keskustella, jos tutkija on tätä keskustelua ja toimin­taa aktivoimassa? Musiikillisia käytäntöjä tutkimalla saadaan tietoa ja ymmärrystä yhteiskunnallisista ongelmista, mutta sa­malla näitä käytäntöjä voidaan muuttaa yhteiskunnallisesti oi­keudenmukaisemmiksi.

Musiikki on toimintaa, joka lävistää koko kulttuurin ja yh­teiskunnan; on vaikea ajatella kulttuurisia ja yhteiskunnal­lisia käytäntöjä, joihin ei lainkaan liity tai jotka eivät mis­sään muodossa hyödynnä musiikkia. Juuri musiikin kykyyn läpäistä kaikki kulttuurin ja yhteiskunnan kerrokset perustuu sen mahdollisuus toimia muutosvoimana yksilön ja yhteisön jokapäiväisessä elämässä.”

On hienoa, että Suoni ry yhdistys on perustettu ja musiikintutkimus aktivoituu aiempaa yhteiskunnallisempaan suuntaan. Musiikintutkimuksen ohella myös muun muassa sinfoniaorkesterit ovat ottaneet askeleita samaan suuntaan. Hienoja viimeaikaisia esimerkkihankkeita sinfoniaorkestereiden ja sitä kautta taidemusiikin yhteiskunnallisesta aktiivisuudesta löytyy Turusta ja Lahdesta. Turun Filharmonisen Orkesterin Change-hanke vuodelta 2017. Hankkeen perusteemana oli: ”Taidetta, humanismia ja suvaitsevaisuutta. Voiko musiikilla muuttaa maailmaa?” 

Toinen kansainvälisestikin merkittävä hanke on Sinfonia Lahti -hanke, joka voitti kansainvälisen Classical:NEXT innovaatiopalkinnon 19.5.2018 Rotterdamissa.  Vuonna 2015 käynnistyneen hankkeen tavoitteena on osallistua globaalin ilmastonmuutoksen hidastamiseen muuttamalla orkesterin toiminta asteittain hiilineutraaliksi. Myrskyvaroitus ry laati yhdessä Sinfonia Lahden kanssa toimenpideohjelman, jota noudattamalla orkesteri tavoittelee hiilineutraaliutta. Hanke on herättänyt kansainvälistä huomiota ja sitä on esitelty syksyllä 2017 mm. nollapäästöseminaarissa New Yorkin ympäristöviikon yhteydessä ja BBC Radio 3:n ohjelmassa ”Music Matters. Hanke jatkuu edelleen.

Turun ja Lahden orkestereiden hankkeet ovat hienoja avauksia suomalaisessa taidemusiikissa yhteiskunnallisen vaikuttamisen suuntaan. Ilmastonmuutoksesta ja kaikkien ihmisten muuttuvista asenteista suhteessa omaan kuluttamiseen ja elämäntapoihin ei voida puhua liikaa. Sinfoniaorkestereiden vaikuttavuus on aikuisväestö. Tutustuessani Turun ja Lahden hankkeisiin jäin pohtimaan, miten musiikkiopisto voisi johdatella oppilaitaan jo lapsesta lähtien samansuuntaiseen toimintaan ja ajatteluun?

Myrskyvaroitus ry on tehnyt pedagogeille oppaan, jossa eri oppiaineiden kautta opastetaan lapsia ja nuoria kiinnittämään huomiota omaan toimintaansa ja sitä kautta hillitsemään ilmastonmuutosta. Musiikin opiskelussa näkökulmia ovat esimerkiksi:
  • musiikki tarjoaa mahdollisuuksia saada nautintoa ja elämyksiä vähäpäästöisesti
  • musiikki antaa mahdollisuuksia tehdä itse ja saada sitä kautta kokemuksia itse luoduista ja hallituista tilanteista
  • musiikin kautta voi opetella yhdessä toimimisen taitoja
  • musiikin taitojen harjoittelu opettaa pitkäjänteisyyttä ja sitkeyttä – myös ilmastoratkaisujen luomisessa ja edistämisessä tarvitaan sitä ajatusmaailmaa, jonka mukaan jaksamme yrittää uudelleen ja uudelleen, vaikka emme heti ei onnistuisi
Toivon, että omassa musiikkiopistossani tulevana lukuvuonna kiinnitettäisiin aiempaa enemmän huomioita asennekasvatukseen suhteessa luontoon, luontosuhteeseen, ilmastonmuutokseen, hiilijalanjälkeen, Itämeren suojeluun jne. Yksinkertainen idea voisi olla vaikka pienet kappale-esittelyt oppilaskonserteissa, joilla tuotaisiin esiin luonnon merkitystä esitettäville teoksille tai säveltäjille. Näin herätettäisiin konsertissa läsnäolevat lapset ja aikuiset miettimään konsertin ajan ja toivottavasti sen jälkeenkin, kuinka itse voisi muuttaa omaa toimintaansa luontoa säästäväksi, epäitsekkäämmäksi. Yhdessä voidaan esimerkiksi pohtia, kuinka moni saapui konserttiin kävellen, pyörällä tai julkisen liikenteen välineillä. Olisiko omalla autolla tulemisen voinut korvata ekologisemmalla kulkuvälineellä?
Musiikkiopiston käytännön käytänteissä toivon kierrätyksen ja lajittelun sekä paperittomuuden lisääntyvän.

Loistava esimerkki siitä, miten lapsetkin voivat aikuisten tuella tehdä merkittävää työtä luonnon hyväksi, on 7- vuotiaan Lumi Nordströmin ideoima Sinileväseikkailu- esitys elokuussa 2019 Mustasaaressa, jolla kerättiin rahaa Itämeren suojelulle. Lumi oli harmistunut kesällä, kun ei päässyt uimaan sinilevän takia, ja päätti tehdä asialle jotakin. Näin syntyi yhdessä kavereiden kanssa esitys, joka pääsi Helsingin Sanomiin asti. Musiikkiopistojen pedagogit voivat hyvin toimia auttavina aikuisina vastaavanlaisille lasten projekteille.

Huoli maapallon tulevaisuudesta on kaikkien yhteinen asia; länsimaisen taidemusiikin perintö, jota on hienosti vaalittu vuosisadoista toiseen, tulee ilman muuta upeine musiikillisine anteineen ja pedagogisine työkaluineen valjastaa yhteiskunnallisen keskustelun ja vaikuttamisen valjaisiin.

Heidi Viksten