Osallistuimme opiskelijoina Helsingin kulttuurikeskuksen ja
Humakin tekemään tutkimukseen, jossa tutkittiin Helsingin kaupungin
osallistavan kulttuurityön mallia, sen tunnettavuutta ja Tapulikaupungin
asukkaiden halukkuutta osallistua toimintaan. Tutustuin raporttia tehdessäni
kahteen väitöskirjaan, joissa tutkittiin lähiöiden elämää.
Tapulikaupunki ja lähiöiden asiat jäivät kummittelemaan mieleeni
ja kesälomapurjehduksella kuuntelin äänikirjana Jere Karalahden rosoisesta taipaleesta
Tapulikaupungin lähiöstä urheilumaailman huipulle, jonka on kirjoittanut Aki
Linnanahde. Kirjassa kerrotaan Karalahden elämästä viisivuotiaasta pikkupojasta
alkaen, jolloin pihaleikit ja kaveripiiri olivat jo iso osa elämää ja äidin
makkarakeiton ääreltä oli kova kiire ulkoleikkeihin.
Lotta Junnilaisen etnografinen
väitöskirjatutkimus tehtiin vuokratalovaltaisten alueiden elämää havainnoimalla
ja asukkaiden arkeen osallistumalla. Tutkimuksessa todettiin lähiöiden
vaikuttavan asukkaiden elämään erilaisin tavoin. Vaikutus näkyy asuinalueen
sosiaalisen elämän kautta ja myös, miten muut ihmiset mieltävät lähiöiden
elämän ja siellä asuvat ihmiset. Ulkopuoliset saattavat kuvitella tekevänsä
lähiöistä keskiluokkaisesti yhteisöllisempiä, jotka ovat asukkaiden mielestä jo
yhteisöllisiä. ”Alueiden oma yhteisöllisyys ei ulkopuolisille kelpaa”, kertoo
Lotta Junnilainen. Alueilla on naapuriapua ja
yhteisöllisyyttä juuri yhteisten kokemusten ja kohtaamisien muodossa. Elämän
haasteet ja vaikeudet ovat kaikilla samanlaisia ja ketään ei katsota alaspäin.
Karalahti painottaa minämuotoisessa
kerronnassa hyvinkin paljon Tapulin jengin merkitystä omassa elämässään. ”Kerran
tapulilainen, aina tapulilainen”. Vaikka nuoruus oli hurja ja alkoholi,
huumeet ja tappelut kuuluivat poikien elämään, yhteisöllisyys antoi merkitystä
ja esimerkiksi liikuntaa eri muodoissaan harrastettiin paljon porukalla. ”Tapuli
on kuin Asterixin Gallia. Pieni voittamaton kylä, johon on turha tulla
kenenkään mesomaan. Me pidetään yhtä ja otetaan taikajuomaa taikapadasta.” Kirjassa
kerrotaan myös, että Tapulissa oli erityinen huumori, Tapulin läppä, jota ei
sitten ymmärrettykään jääkiekkopiireissä. Karalahti kertoo lapsuudenkotinsa
olleen turvallinen ja hänestä huolehdittiin. Vanhemmille pääsy
Koillis-Helsingin omistusasuntoon avaralainan turvin oli toiveiden täyttymys.
Silti päihteet ja viehtymys juhlimiseen ja koulusta lintsaamiseen vetivät
poikkeuksellisen lahjakasta urheilijanuorukaista välillä hyvinkin isoihin
elämänhallinnan ongelmiin.
Tapulikaupungissa, kuten monissa
muissakin lähiöissä sosioekonomiset erot kasvoivat 1990-luvun lama-aikoina,
jolloin työttömyys kasautui sekä väestön tulo- ja koulutustaso laskivat. Seurauksena ovat olleet laajat
yhteiskunnalliset ongelmat. Mats Stjernberg on tutkinut
väitöskirjatutkimuksessaan lähiöiden sosioekonomista asemaa ja väestönkehitystä.
Lähiöiden tulevaisuudesta kannetaan nyt sekä tulevaisuudessa huolta ja
kaupunki- ja asuntopolitiikassa huomioidaan ongelmat. Riittääkö esimerkiksi
vuokra- ja omistusasuntojen sekoittamispolitiikka ratkaisemaan ongelmia?
Stjernbergin mukaan kehitykseen on tehokkainta vaikuttaa panostamalla
varhaiskasvatukseen ja nuoriin sekä koulutukseen. Aikaisempi KulKen
jalkautuminen taidelaitosten kanssa saavutti hyvin juuri lapset ja nuoret.
Meidän tutkimuksessamme nuoret olivat halukkaita osallistumaan taiteen
tekemiseen myös itse aktiivisesti. Tätä tietoa olisikin hyvä käyttää
suunniteltaessa taidetoimintaa ja sen sisältöä.
Ei voida tietenkään suoraviivaisesti
sanoa, että päihde ja muut elämänhallinnan vaikeudet ovat juurikin lähiöiden
aikaansaamaa. Karalahti kertoo vanhoista kavereistaan, että joillakin menee
todella huonosti, mutta on myös hyvin menestyneitä Tapulin kasvatteja. Itse hän
kertoo betoniviidakon kertsin kavereiden aina kannustaneen häntä ja iloinneen
hänen onnistumisistaan. Monet myös huolehtivat ja yrittivät rauhoittaa hänen
menoaan. Esimerkiksi Jeren päästyä NHL: ään Tapulin kaverit onnittelivat ”Tapulin
tapaan vittuilemalla lämpimästi ja sitä juhlittiin yhdessä asiaankuuluvalla
vakavuudella eli alkoholilla.”
Lähiöiden yhteisöllisyys ei kenties
edusta keskiluokkaista käsitystä yhteisöllisyydestä. Eriarvoisuus ei ole vain
tulo- ja koulutuseroja, vaan kyseessä on paljon monimutkaisempi dilemma.
3.6.2019 tutkimuksen esittelytilaisuudessa keskusteltiin paljon polarisaatiosta
ja asenteista. Yhdyskuntatyöntekijä Soile Atacocugu painotti sitä, että
tärkeintä on kohdata ihminen ihmisenä ja tarjota erilaisia mahdollisuuksia
erilaisille ihmisille. Tästä lähtökohdasta on sitten hyvä lähteä tarjoamaan
taidetta ja kulttuuria yhdessä osallistaen.
Helsingin kaupungin ydinteema on
syrjäytymisen ehkäisy ja siihen panostetaan monin tavoin. Kulttuurilaitosten
jalkautuminen on yksi konkreettinen toimintatapa ja on hyvä, että sen
vaikuttavuutta mitataan. Tavoittaako se jo ne muutenkin taiteesta ja
kulttuurista kiinnostuneet vai saadaanko mukaan lapsia ja nuoria, joille
löytyisi sellaisia aktiviteetteja, jotka innostaisivat kouluttautumaan ja
etsimään elämään hyviä rakennuspalikoita?
Riitta Kujanpää
Lähteitä:
Junnilainen,
Lotta 2019. Lähiökylä. Tutkimus yhteisöllisyydestä ja eriarvoisuudesta. Helsingin yliopiston valtiotieteellinen tiedekunta,
väitöskirjatutkimus. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/298429
Linnanahde Aki 2017. Jere. Helsinki: WSOY
Stjernberg, Mats 2017. Helsingin seudun 1060- ja
1970-lukujen lähiöiden sosioekonominen ja demografinen kehitys vuoden 1990
jälkeen. https://www.hel.fi/hel2/tietokeskus/julkaisut/pdf/17_06_07_Tutkimuksia_1_Stjernberg.pdf
Stjernberg, Mats 2019. Suburban housing estates and
socio-spatial differentiation in Finland. Helsingin yliopiston matemaattis-
luonnontieteellinen tiedekunta, väitöskirjatutkimus. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/301865