Tukholman museoskeneen tutustumassa

Piipahdin syksyllä reilun vuorokauden mittaisella tehoreissulla Tukholmassa opinnäytetyöhöni liittyen. Tässä katsaus siihen, miltä siellä näytti suomalaisen tuottajan silmin.

ABBA The Museum

Kiertelin ABBA-museossa Sales Executive Carina Hedénin kanssa opinnäytetyöhöni liittyen. Carina kertoi, että ABBA-museon tavoite on kasvaa Euroopan suurimmaksi viihdekeskukseksi. Museo on laajnetanut toimintaansa hotelli- ja hostelliliiketoimintaan ja aikoo kasvattaa ravintolatoimintaa. Keinoina on myös asiakaskokemuksen jatkuva parantaminen ja uusien asiakasryhmien houkuttelu palveluita kehittämällä ja markkinointiin panostamalla. Museon slogan on ”Walk in. Dance out, ja se kyllä toimii, vaikka konseptista kokonaisuutena voi olla montaa mieltä. ABBA-museossa on kuitenkin upealla tavalla käytetty digitalisuuden tarjoamia mahdollisuuksi kävijäkokemuksen hiomisessa huippuunsa. Ravintolassa saa taivaallista kanttarellikeittoa!

Lue lisää tästä.

Moderna Museet ja ArkDes

Modernassa on aina upeita näyttelyitä, mutta tällä visiitillä kiinnitin huomiota enemmän kävijäkokeuksen muihin osasiin: opasteisiin ja eri palveluihin. Opasteet piha-alueella ja sisällä olivat isoja, näkyviä ja helposti ymmärrettäviä. Sisätiloissa tutkailin paitsi opasteita, myös eri palveluiden kuten kaupan, kahvilan ja naulakoiden sijoittelua toisiinsa nähden, sisustusta, WC- tilojen määrää ja siisteyttä jne. Kokonaisuus vaikutti toimivalta. Tilat olivat siistejä, mutta eivät neuroottisen puhtaita. Modernan museopeda näyttää todella viihtyisältä ja houkuttelevalta! (Kuva alla)

 

ArkDesissa kiinnostavin osa oli kokeellisten näyttelyiden tila Boxen. Se on arkkitehtonisesti kiinnostava, erillinen tilaelementti näyttelysalin alkupäässä. Boxen mahdollistaa monipuolisen ja rohkean näyttelytoiminnan, sillä elementin sisällä näyttelyt ovat katseilta piilossa. Vierailuni aikana siellä oli esillä cruising -kultturia esittelevä, alle 15 -vuotiailta kielletty näyttely.

Tutustu Modernaan tästä ja ArkDesiin tästä.

Fotografiska

Fotografiskassa tein nopean kierroksen näyttelytiloissa, ja kyllä, vaikuttaviahan Fotografiskan näyttelyt aina ovat. Kiinnostava yksittäinen huomio on se, että myöhäisenä arki-iltana museon näyttelytiloissa oli kaikkialla tungosta, ihmiset fiilistelivät näyttelyissä kuohuviinilasien kanssa. Museo on auki klo 23 saakka.

Fotografiskaan minut kuitenkin toi ravintola, joka kutsuu itseään maailman parhaaksi museoravintolaksi! Fotografiskan ravintolassa kestävän kehityksen arvot leikkaavat läpi koko toiminnan: Kasvisruokaa, osin hävikkiruuasta valmistettua, ruokalistan paperi on valmistettu puukuidun sijaan mantelista, juomalasit kierrätyspulloista jne. Ruokalista on tarkkaan mietitty, ja ruoka on taivaallista. Nautin kolmen ruokalajin klassikkomenun ja ruokajuomana hävikkiomenoista valmistettua mainiota siideriä. Jos haluat kokea mitä Sustainable high-end voisi tarkoittaa, käy täällä! 

Lisätietoa tästä. 

Junibacken

Vierailin ensimmäistä kertaa elämässäni huippusuositussa Junibackenissa. Oli helppo huomata, missä melkoisen monen suomalaisen lasten museokohteen kävijät ovat esikuva-analyysinsä tehneet! Ajatukseni oli tutustua kohteeseen lähinnä asiakaspolkua tutkaillen, sillä en odottanut sisällön kiinnostavan minua, vaikka lapsena olen Lindgrenin matkassa monet seikkailut kokenut. Lastenvaunuille ja -rattaille oli ulkona kevyet telttakatokset, joihin ne tulee jättää. (Mietin, paljonko Suomessa valituksia vastaavasta käytännöstä.) Suoraan ulko-ovista päädytään lipputiskille, jossa oli jo jonoa, vaikka oli arkiaamu. Pujottelin epäkäytännöllisesti suunnitellun aulatilan naulakoille, jossa havaitsin että laukkuni oli liian suuri säilytyskaappiin. Jos minulla olisi ollut kolikoita, olisin voinut lukita laukun vaijerilukolla naulakkoon. Päädyin nyt vain jättämään sen naulakon päälle muiden kävijöiden rehellisyyteen luottaen.

Näyttelytiloissa vetonaula on juna, joka kuljettaa läpi Lindgrenin satumaailmojen. Matka oli niin taianomainen, että yllätyksekseni liikutuin kyyneliin! Tälle siis vahva suositus kera itkuvaroituksen!

Junibackenilla on myös tunnetuimpien satujen kuvastoista ja tarinoista ammennettuja erilaisia leikkihuoneita, joiden yksityiskohdat olivat mittakaavaltaan lasten kokoisia. Huoneet olivat kuitenkin tilavia, puhtaita ja kiinnitin huomiota siihen, että niissä oli käytetty aitoja materiaaleja: puut olivat puuta eivätkämuovia. Portaikon seinällä oli Lindgrenin satujen kuvituksista koottu viehättävä taidenäyttely, joka olisi ansainnut enemmänkin tilaa ympärilleen. Ruotsissa ei pelätä lohkaista kaupallisille toiminnoille isoa osaa kokonaispinta-alasta, ja kauppa ja ravintola olivat täälläkin isossa roolissa. Ja laukkuni oli tallella! 

Junibackeniin tästä. 

Nordiska Museet

Nordiska Museetissa keskityin vaihtuviin näyttelyihin, yleisötiloihin ja palveluihin. Vaihtuvien näyttelyiden osiossa oli immersiivinen luonnonilmiöaiheinen video heijastettuna rakennuksen päähallin huikean korkeaan kattoon, siinä oli mm. vaikuttava revontulielementti.Ilmastonmuutosteemaa oli muutenkin käsitelty vaikuttavalla tavalla, suosittelen tätä näyttelyä!

Museokauppa oli vastikään uudistettu. Tuotevalikoima oli melko klassinen, museon päänäyttelyn aihepiiriä tukeva villasukkineen ja -huopineen mutta täälläkin tilasuunnittelu oli todella hyvää ja esillepano miellyttävää. Piipahdin museon trendikkäästi sisustetussa ravintolassa kahvilla, mukava kokemus sekin.

Lue lisää tästä.

Yhteenveto

Tukholmassa huomaa, että kestävän kehityksen mukainen toiminta on todella pinnalla ja sitä tuodaan rohkeasti esille kaikkialla. Se näkyy pieninä valintoina, esimerkiksi paperiesitteitä ei ole tarjolla kaikkialla ja jos on, ne voi palauttaa käytettäväksi uudelleen. Ja suurina valintoina: esimerkiksi yksityisautoille ei ole varattu parkkipaikkoja. ABBA-museolla ei ole parkkipaikkoja lainkaan, Modernan valtavalla pihalla on 2 invapaikkaa eikä muuta. Tukholman julkinen liikenne on toimivaa, ja kaikki paikat oli ensikertalaisenkin helppo löytää.

Asiakaspalveluun on panostettu, henkilökuntaa on kaikkialla saatavilla. Asiakaspalvelu on osaavaa ja välitöntä. Asiakaskokemuksen tärkeys näkyy kaikkialla, tilasuunnittelu ja visuaalisuus ovat huippuluokkaa, ja näyttelyissä on paljon viihteellisiä elementtejä. Pedagogiikka on hienovaraisempaa kuin Suomessa.

Museoiden ravintolat ovat laadukkaita ja huippusuosittuja, ja niissä voidaan piipahtaa lounaalla ja illallisella ilman museokäyntiäkin.

Minulle kerrottiin, että vahva, suhdanteista riippumaton rahoituspohja luo Tukholmassa osaltaan mahdollisuuden toiminnan pitkäjänteiselle kehittämiselle ja mahdollistaa kokeilut, ja kokeellisuutta ja rohkeita näyttelyitä onkin paljon. Tukholmalaiset ovat myös tottuneet maksamaan kulttuurista, joten pääsylippujen hinnalla ei tarvitse kilpailla.

Ylpeys omasta tekemisestä ja sen esilletuominen on jotain, mistä Suomessa voitaisiin oppia. Tukholmassa ei arastella sanoa, että tavoitteena on olla Euroopan suurin tai maailman paras. 

Raija Kuisma