Olen etuoikeutettu koska olen valkoinen

Keskiviikkona 3.6. tasa-arvon puolesta osoitettiin mieltä Helsingin Senaatintorilla. Helsingin sanomat haastattelivat mielenosoituksen toista järjestäjää, Sara Balhasia:

”Meidän ei tarvitse kuunnella sitä, että mene takaisin sun kotimaahan tai lähde sun banaaniveneellä. Olen syntynyt Suomessa, olen kasvanut ja käynyt koulussa ihan kuten kaikki muutkin lapset. Olen opiskellut suomea ensimmäisenä kielenä. Olen samalla tavalla tehnyt töitäkin täällä. Miksi mun pitää kuunnella kaikkia ilkeitä kommentteja, kuten n-sanaa tai hiekkarumilus vaan sen takia, että mun ihonväri saattaa olla astetta tummempi kuin jollakin?” 

Nimeni on Isabel Gonzalez, olen suomalainen, syntynyt Ruotsissa, jossa suomalainen äitini tapasi isäni, poliittisen pakolaisen Chilestä. Olen valkoihoinen eikä minulla ole mitään näkyvää, fyysistä, poikkeavuutta eikä ulkomuodossani huomiota herättävää. Minulla on oikeus päättää omasta ruumiistani, oikeus äänestää ja itse päättää mitä puen päälleni, eikä kukaan tuijota minua kadulla. 

Olen sosiaalisesti taitava, kaksikielinen ja käytän vaivatta kotimaani kahta virallista kieltä. Lisäksi käytän työssäni päivittäin englantia ja puhun suht sujuvasti etelänaapurimme kaunista vironkieltä. Nimestäni huolimatta espanjan kielitaitoni on lähes olematon. Ja vaikka joskus itseni ilmaiseminen tai tarpeeksi vakuuttavan asiatekstin tuottamien on vaikeaa, on kielitaidoista ollut hyötyä. Olen opiskellut ja työskennellyt ruotsiksi, suomeksi, viroksi ja englanniksi. 

Minulta on lukemattomia kertoja kysytty mistä olen kotoisin tai tiedusteltu osaanko suomea. Joskus se on suututtanut ja joskus naurattanut. Mutta olen itsekin syyllistynyt siihen että kirjoitan asiakkaalle sähköpostin englanniksi enkä suomeksi, koska hänen nimensä on ei-suomalainen.... kun tästä huomautettiin, puolustauduin sillä että festivaalilla jossa työskentelen käytämme niin suomea kuin englantia.... mutta joka tapauksessa tein oletuksen nimen perusteella, vaikka kyseessä oli paikallinen yleisön jäsen, eli toimin samalla tavalla kuin minua kohtaan oli toimittu....usein kun kohtaan ihmisiä ensimmäisen kerran, kerron heti kättelyssä etten suinkaan ole naimisissa espanjalaisen kanssa, vaan siitäkin huolimatta että olen valkoinen, olen puoliksi chileläinen.  

En ole varmaa onko joku työpaikka tai asunto jäänyt nimeni takia saamatta ja muistan teini-ikäisenä että olin surullinen ettei geeniperimäni näy ulospäin. Mutta minua ei ole koskaan fyysisesti uhkailtu, enkä usko että olen menettänyt tärkeitä  tilaisuuksia eikä minuun olla suhtauduttu epäilevästi, ainakaan kasvotusten. Ja ihan varmasti minua on hyödyntänyt se että olen valkoinen, koska meillä on rakenteellista rasismia. Mutta uskon että nyt on muutoksen aika.

Tämän kirjoituksen avulla yritän pohtia valkoisuuteni aiheuttamia etuoikeuksiani, pyrin muuttamaan toimintatapojani ja siirtyä aikomuksista konkreettisiin tekoihin. 

Hyviä vinkkejä löytyy täältä: 

Kuinka hyödynnän valkoista etuoikeuttani?  https://docs.google.com/document/d/160xZ8gLfrbPLuw-OMZUR0UcJVrdpUMGw40Ai3wpUVEw/mobilebasic

Lähteitä antirastisen toiminnan tueksi:
https://docs.google.com/document/d/1M48v50LLrmFowzHmMKgHy1UlGMtphnXhzpLLtQ8BGnM/edit?usp=sharing