Maailmanpolitiikan kuohuista syntynyt museo

Eräs työurani mielenkiintoisimpia projekteja on ollut osallistua Tampereella sijaitsevan Lenin-museon uudistamiseen. Vain muutaman sadan neliön museo on aina ollut kokoaan suurempi ja aikanaan toiminut myös kansainvälisen politiikan näyttämönä.

Blogipostaukseni ensimmäisessä osassa kurkistetaan vanhan, poliittiselle perustalle syntyneen Lenin-museon tarinaan.

Maailmanhistorian kuohut ylsivät Tampereelle saakka Venäjän bolshevikkipuolueen kokoontuessa työväentalolle salaiseen kokoukseensa. Puoluetta johti Vladimir Iljits Lenin. Pietari oli käynyt vallankumouksellisille bolshevikeille vaaralliseksi ja syrjäinen tehdastyöläisten kaupunki Tampere tarjosi turvallisen kokouspaikan. Tampereen työväenyhdistys tarjosi tilansa ilmaiseksi bolshevikkien käyttöön. Kokoukseen saapui myös tuolloin 27-vuotias georgialainen vallankumouksellinen, joka myöhemmin tunnettiin Josif Stalinina. Lenin ja Stalin tapasivat tuolloin ensimmäistä kertaa, juuri samassa salissa, jossa Lenin-museo tällä hetkellä sijaitsee.

Vielä 1930 –luvulla museotilassa toimi Tampereen työväenyhdistyksen ylläpitämä suosittu biljardisali, mutta heti sodan jälkeen tilanne muuttui. Valvontakomissio saapui Helsinkiin syyskuussa 1944 ja lähes heti sen jälkeen perustettiin Suomi - Neuvostoliitto - Seura vaalimaan maiden välistä ystävyyttä. Jo saman vuoden marraskuussa Tampereelle perustettiin seuran alaosasto ja pian, ilmeisesti valvontakomission neuvostoliittolaisten voimahahmojen Pavel Orlovin ja Sergei Istominin vaikutuksesta, seuran jäsenten toimesta tehtiin ehdotus Lenin-museon perustamisesta. Museolle löytyi nopeasti rahoitus opetusministeriöstä ja Tampereen kaupungilta ja museon avajaisia vietettiin 20.1.1946.

Museo oli ensimmäinen Neuvostoliiton ulkopuolelle perustettu Lenin-museo. Ensimmäisenä vuonna museossa kävi 10.500 vierailijaa. Museon toteutuksesta vastasi Moskovan Lenin-keskusmuseo. Käynti Lenin-museossa kuului kaikkien neuvostoturistien viralliseen ohjelmaan ja vuoden 1986 loppuun mennessä museossa olikin käynyt jo yli 235.000 neuvostokansalaista.

Neuvostoliiton mahdin vuosina Lenin-museosta muodostui jonkinlainen idänsuhteiden näyttämö: Bolshevikit olivat ensimmäisenä ulkovaltana tunnustaneet Suomen itsenäisyyden ja henkilöpalvonnan myötä Lenin oli Neuvostoliitossa kohonnut lähes jumalan asemaan eikä hänen tekemiään ratkaisuja voitu kyseenalaistaa, näin ollen presidentti Kekkosen kaudella kaikki neuvostoliittolaiset arvovieraat tuotiin Lenin-museoon katselemaan Leninin allekirjoittamaa Suomen itsenäisyyden tunnustamisasiakirjaa; ” Suomen ystävän Leninin antamaa lahjaa”. Kekkonen pyrki tällä vahvistamaan Suomen itsenäisyyttä ja lisäämään poliittista liikkumatilaa.

Lenin-museossa ovat vierailleet paitsi lukuisat Suomen politiikan kärkinimet presidenteistä alkaen, myös neuvostojohtajat. Juri Gagarin kävi museossa vain pari kuukautta kuuluisan lentonsa jälkeen, samoin kuin maailman ensimmäinen naispuolinen avaruuslentäjä Valentina Tereshkova.

Kuriositeettina mainittakoon, että museossa on aikanaan kuvattu myös Paavo Väyrysen vaalivideo, aikana jolloin Väyrynen halusi profiloitua ensisijaisesti idänkaupan erityisasiantuntijaksi.

Neuvostoliiton romahdettua romahtivat myös museon kävijämäärät. Museo nautti kuitenkin kulttimainetta ja museonjohtaja Aimo Minkkinen esiintyi useissa eri medioissa ympäri maailmaa. Useammaltakin taholta museota vaadittiin suljettavaksi ja se rimpuili taloudellisten vaikeuksien kanssa. Sisarmuseot muissa maissa ja myös Venäjällä lakkautettiin ja museo alkoi kutsua itseään maailman ainoaksi Lenin-museoksi. Museon 1980–luvulla rakennettu, ja Moskovan nykyisin jo suljetusta Lenin Keskusmuseon kanssa yhteistyössä tehty näyttely oli paitsi historiantulkinnaltaan vanhentunut myös fyysisesti kulunut. Lisäksi museon kolmesta vakituisesta työntekijästä 2 oli eläköitymässä, ja Suomi-Venäjä-Seura halusi irtaantua museotoiminnasta. Säilyäkseen Lenin-museon oli käännettävä katse tulevaisuuteen.

(kuva: Lenin-museo)

Teksti pohjautuu Tampereen Ammattikorkeakoulun Huomisen matkailukohde -erikoistumisopintojen kehittämistehtävääni Matkailukohteen oheispalvelut: Museokaupan mahdollisuudet vetovoimatekijänä -Tapauksena Lenin-museo (2017). Alkuperäisenä lähdeaineistona ovat toimineet museon toimintakertomukset sekä Lenin museo -The Lenin Museum -opaskirjan  (Heinimaa- Heinonen-Kallio) käsikirjoitus.