Viimeisen vuoden aikana olen törmännyt monilla eri foorumeilla useisiin artikkeleihin ja keskusteluihin, joissa toivotaan lisää tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta kulttuurialalle: sukupuolten välisiä eroja on tasattava työyhteisöissä ja väestön yhä lisääntyvän moninaisuuden tulee näkyä sekä taiteellisissa sisällöissä että taiteentekijöissä. Kaikki tämä ”Taide kuuluu kaikille” -kampanjointi liittyy isompaan kysymykseen yhteiskunnallisesta osallisuudesta ja syrjäytymisen ehkäisystä, jota meidän kulttuurialan toimijoiden on edistettävä aiempaa järjestelmällisemmin ja määrätietoisemmin. Asia on muhinut pinnan alla pitkään ja tärkeitä – vaikkakin osin satunnaisia ja mututuntumaan perustuvia – toimia on tehty paljon. Tässä bloggauksessa nostan esiin muutaman inspiroivan esimerkin meiltä ja maailmalta siitä, miten osallisuutta voi edistää jämäkästi ja ammattimaisesti.
Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ammattina
Taidelaitosten strategioissa luetellut komeat arvot eivät jalkaudu arkiseen työhön itsestään. Tehokkain tapa tehdä arvoista näkyvää käytännöntoimintaa on antaa asia asiantuntijan tehtäväksi: valtuuttaa joku olemassa olevasta henkilöstöstä asian ajajaksi tai palkata organisaatioon uutta verta. Varsinkin isojen taideinstituutioiden on tärkeää olla edelläkävijöitä ja ohjata resursseja osallisuutta lisääviin konkreettisiin toimiin.
Nuorena poikana haaveet balettitanssijan urasta ihonvärinsä vuoksi heittänyt Darin Conley-Buchsieb on nykyään San Francisco -baletin Director of Human Resources and Head of Diversity, Equity and Inclusion, henkilöstöjohtaja ja monimuotoisuuden, oikeudenmukaisuuden ja osallisuuden päällikkö – mikä upea titteli! Kun organisaation arvot on nostettu työnimike tasolle, kyse ei ole pelkästä idealismista ja yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta, kyse on myös taloudesta. Monet kulttuuritoimijat taistelevat jatkuvasti taloudellisen epävarmuuden kanssa ja Conley-Buchiebin mukaan osallisuus auttaa myös rahakirstun rikastuttamisessa: ”it’s sheer numbers, you will reach more if you include more.” Jos samat ihmiset tekevät jatkuvasti taidetta samoista aiheista samoille yleisöille, sisällöt muuttuvat yksipuolisiksi ja tylsiksi.
Samaan periaatteeseen uskoo myös Los Angelesissa syntynyt nigerialaisen isän ja afroamerikkalaisen äidin poika Tunde Adefioye, joka työskentelee Brysselin Kaupunginteatterissa kaupunkidramaturgina. Hänen tehtävänsä on tavoittaa marginaaliin joutuneita ihmisryhmiä ja antaa heille ääni, mahdollisuus ilmaista itseään taiteen keinoin. Eri ikäiset ja moninaisia kulttuuritaustoja edustavat ihmiset haastavat ja rikastuttavat valtakulttuuria – ja siitä syntyy aidosti merkityksellistä taidetta!
Näyttelijä-ohjaaja Jussi Lehtonen on tuonut Kansallisteatterin näyttämöille tekijöitä mm. vankiloista ja vastaanottokeskuksista sekä vienyt taidetta Lähi-idän kriisialueille. ”Jokainen meistä suomalaisista taiteilijoista on joutunut sen eettisen dilemman eteen, että miten laittaa itsensä peliin. Työ- ja siviiliminän välinen raja menee heti sumuun, samoin taiteilijaminä ja aktivistiminä. Kun tekee töitä ihmisten kanssa, joilla ei ole oleskelulupaa, niin sehän ei ole millään lailla tasa-arvoista. Minulla on kaikki mahdollisuudet ja toisella ei juuri mitään”, Lehtonen kertoo Helsingin Sanomien haastattelussa. Pitkäjänteinen työ yhdenvertaisuuden eteen vaatii sekä organisaatioilta että sen työntekijöiltä sinnikkyyttä, rohkeutta ja riskinottokykyä. Siksi juuri isojen julkisesti rahoitettujen organisaatioiden on kannettava kortensa kekoon ensimmäisten joukossa.
Inkluusio Maailman Teatteripäivän teemana maaliskuussa 2020
”Teatterit ovat näennäisesti esteettömiä ja saavutettavia, mutta harvoin aidosti inklusiivisia”, viittomakielinen teatterintekijä Noora Karjalainen toteaa bloggauksessaan. Kissan pöydälle nostaakseen joukko suomalaisia teatteritoimijoita valitsi Maailman Teatteripäivän 27.3.2020 teemaksi inkluusion. Inkluusiopäivän tarkoituksena on korostaa monimuotoisuutta laajasti niin tekijöiden kuin yleisöjenkin näkökulmista. Myös #inkluusiopäivä-kampanja on osaltaan konkreettinen esimerkki siitä, miten taidetoimijat voidaan haastaa pohtimaan tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumista omassa toiminnassaan.
Kirsi Helstelä
8.12.2019
8.12.2019
Kirsi Helstelä (kulttuurituottaja amk) on taide- ja kulttuuriviestinnän asiantuntija, joka toimii tällä hetkellä Kansallisteatterissa viestinnän tuottajana. Helstelää kiinnostaa erityisesti sisältörikas, ajatuksia herättävä ja visuaalisesti kiinnostava digitaalinen viestintä sekä kulttuuri- ja taideviestinnän strateginen johtaminen. Hän innostuu näkemyksellisestä teatteritaiteesta ja sielukkaasta joogaharjoituksesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.