Tanssielokuvaa ikäihmisten kanssa

Tutkimukset ja käytännön kokemukset osoittavat, että taide ja kulttuuri voivat olla monin tavoin ikäihmisten hyvinvoinnin ja toimintakyvyn tukena sekä arvokkaan ikääntymisen mahdollistajina. Maailman terveysjärjestö WHO julkaisi ensimmäisen taiteen, hyvinvoinnin ja terveyden yhteyksiä käsittelevän laajan tutkimusraportin Helsingissä 11.11.2019. Yli 900 tutkimusta kattavan raportin mukaan on runsaasti näyttöä siitä, että taidetoimintaan osallistuminen voi auttaa parantamaan hyvinvointia ja terveyttä, ehkäistä lukuisia sairauksia sekä hoitaa ja auttaa selviytymään useiden sairauksien kanssa.  Raportissa esitetään myös suosituksia, joiden avulla kulttuuri-, sosiaali- ja terveysala voidaan integroida hyvinvoinnin ja terveyden tueksi kaikissa elämänvaiheissa. 

Suomen Kulttuurirahasto myönsi tanssitaiteilija Elli Isokoskelle henkilökohtaisen kolmivuotisen Taidetta hoitolaitoksiin -työskentelyapurahan vuosiksi 2018–2021. Apurahan tavoitteena on edistää kulttuurista yhdenvertaisuutta ja lisätä hoitoa tai erityistä tukea tarvitsevien ihmisten elämänlaatua taiteen keinoin. Hankkeen Nykytanssia ja tanssielokuvaa tekien, kokien ja katsoen kohderyhmänä ovat kotona asuvat ikäihmiset, jotka toimintakyvyn rajoituksista tai muista syistä johtuen ovat jääneet kulttuuripalvelujen ulkopuolelle. 

                                

Elli Isokoskea voidaan pitää yhtenä soveltavan taiteen käytön edelläkävijänä. Hän on vienyt nykytanssia perustamansa tanssiryhmä Myrskyryhmän kanssa yli 17 vuotta vanhustyön yksiköihin ja hoivakoteihin tanssiesitysten, asukkaille ja henkilökunnalle suunnattujen työpajojen ja taiteilijaresidenssien muodossa. Osallistavaa tanssielokuvatyöskentelyä hän on kehittänyt koreografi Kati Kallion kanssa vuodesta 2010. He ovat työskennelleet useammassa projektissa hoitolaitoksissa ja kotona asuvien ikäihmisten kanssa. Myrskyryhmä on Elli Isokosken ja Pauliina Laukkasen (os. Tyni) perustama tanssiryhmä, joka haluaa toiminnallaan lisätä taiteen saavutettavuutta.  

Hankkeen aikana Isokoski vierailee ikäihmisten kotona. Tapaamisissa katsotaan Isokosken valitsemia tanssielokuvia ja keskustellaan elokuvista ja elämästä. Tapaamisissa voidaan myös tanssia tai eläytyä kehonkielellä elokuvien liikekieleen. Osallistujan halutessa aloitetaan ideoimaan aihetta uudelle tanssielokuvalle. Tavoitteena on, että elokuva tuo esille ikäihmisen omia näkökulmia elämästä, arjesta ja unelmista. Elokuvakäsikirjoituksen idea tulee suoraan ikäihmiseltä tai sitä kehitetään yhdessä Isokosken kanssa. Joskus Isokoski kehittää käsikirjoituksen yhteisten keskustelujen tai keskustelujen ja liikkeiden inspiroimana.  Ikäihmisellä on mahdollisuus olla itse elokuvassa mukana. Toinen vaihtoehto on se, että Isokoski kuvaa ja leikkaa elokuvan itse tai elokuva tuotetaan isomman kuvausryhmän kanssa. 

Työskentelyapurahakauden aikana Isokoski järjestää myös useita tanssielokuvien esittelytilaisuuksia, joiden yhteydessä hän kertoo hankkeestaan ja elokuvistaan. Uusia tanssielokuvia esitetään Ellin elokuvahetkissä, kotimaisilla ja kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla, työpajoissa ja ikäihmisten kotona. 

Havainnoin Isokosken työskentelyä ikäihmisten kanssa opinnäytetyöprosessini yhteydessä. Havaintojeni mukaan elokuvien katselulla ja niiden herättämillä keskusteluilla oli merkitystä ikäihmisten elämään. Usein heidän ainoa kontaktinsa ulkomaailmaan oli kotihoitajan nopea hoivakäynti. Isokosken vierailut ikäihmisten kotona ja hänen kiireetön läsnäolonsa toivat uutta sisältöä arkeen. Elokuvien katselu toi mieleen muistoja ja tunteita, joista syntyi syvällisiä keskusteluja. Elokuvat paransivat elämänlaatua ja toivat esiin sitä maailmaa, johon ei ole enää mahdollista osallistua. Havainnoin kahta ikäihmistä Alinaa ja Kirstiä, joiden kanssa ideoitiin kaksi uutta elokuvaa kevään ja kesän aikana. Alina esiintyi toisessa omassa elokuvassaan, jonka käsikirjoituksesta hän vastasi suurimmaksi osaksi itse.

Elokuva Alinan aamu 

Havainnoin ikäihmisiä myös hoivakodeissa järjestetyissä Ellin elokuvahetkissä. Osallistujina oli hoivakodin asukkaita sekä päivätoimintaryhmien asiakkaita. Kiinnitin elokuvahetkissä huomiota siihen, että samaistuminen elokuvaan herätti katsojissa voimakkaita tunteita ja äänimaailma syvensi heidän elokuvakokemustaan. Erityisesti musiikki ja luonnonäänet jäivät helposti heidän mieleensä. Muistisairaat jatkoivat keskustelua elokuvista ja niiden tunnelmista jopa päiviä elokuvahetkien jälkeen. Muistisairas ei välttämättä muista onko hän katsonut elokuvia ja mitä niissä tapahtui mutta hän muistaa tunnelman, joka niissä vallitsi.

Isokosken kokemusten mukaan tanssielokuva on osoittautunut erittäin hyväksi ja toimivaksi keinoksi saada toimintakyvyltään huonokuntoinenkin ikäihminen osallistumaan luovaan työskentelyyn. Elokuvat tuovat kyvyn nähdä oma, olosuhteiden vuoksi kaventunut ympäristö uusin silmin. Elokuvissa voi tuoda näkyväksi sen, joka ylittää arkitodellisuuden rajoitteet.  

Jokaisen ihmisen olemassaolo on ainutkertainen ja kokemus hyvästä vanhuudesta on yksilöllinen. Elämän rajallisuuden tiedostaminen saa ihmisen sekä elämään vahvemmin tässä hetkessä että elämään merkityksellistä elämää. Elämän tarkoitukselliseksi kokemisella on vahva yhteys ihmisen hyvinvointiin.
 

Lisää hankkeesta voi lukea Ellin Blogista.

Jutta Hakala