MUSIIKKI KUULUU KAIKILLE, kevään 2019 kulttuuripoliittinen tilanne

MUSIIKKI KUULUU KAIKILLE

kevään 2019 kulttuuripoliittinen tilanne

Kevät 2019 on lupausten, arvioinnin ja tulevaisuuden visioinnin aikaa. Ennen eduskuntavaaleja kansanedustajaehdokkaat lupailivat valituksi tullessaan toteuttaa monia asioita, oppositioehdokkaat kritisoivat istunutta hallitusta, hallituspuolueen ehdokkaat nostivat esiin onnistumisiaan ja kaikki visioivat tulevaisuutta omasta näkökulmastaan. Keskiössä lupauksissa olivat sote ja ilmastopolitiikka. Kulttuuri- ja taide saivat olla hyvin rauhassa. 

Toimittaja Miska Rantanen kirjoitti Helsingin Sanomissa 3.4. , että voi olla parempikin, ettei kulttuuripoliittista keskustelua nosteta esiin ennen vaaleja, jotta perussuomalaisten ehdokkaat eivät pääse viljelemään mahdollisia kulttuuri- ja taidevastaisia mielipiteitään laajemmalle kuulijakunnalle.

Viikkoa myöhemmin, 10.4. ,HS  julkaisi oman podcastin, jossa Miska Rantanen jatkoi keskustelua asiasta  kirjallisuustoimittaja Arla Kanervan kanssa aiheesta. Samana päivänä YLE tarttui aiheeseen selvittelemällä puolueiden vaaliohjelmia ja kulttuuripoliittisia erityisohjelmia.

Huomattavaa on, että vain parilla puolueella kulttuuri kuuluu vaaliohjelmaan, eli kulttuuria ei pidetä erityisen merkityksellisenä kansalaisia äänestämään aktivoimisessa. ”Näyttää siltä, että kaikki puolueet eivät pidä kulttuuripolitiikkaa niin tärkeänä asiana, että linjaisivat sitä vaaliohjelmiinsa”, toteaa tutkija Olli Jakonen Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskuksesta.

Useilla puolueilla on kuitenkin varsin kattava kulttuuripoliittinen erityisohjelma. Niitä yhdistää kuuden puolueen osalta (KOK, RKP, SDP, SIN, VAS JA VIHR) se, että tavoitteena on tulevaisuuden valtion budjeteissa ohjata 1 %  kulttuurille ja taiteelle. Vuoden 2019 budjetissa summa on 443,7 miljoona euroa, 1% tarkoittaisi 110 miljoonan euron lisäystä, eli 553,7 miljoonaa euroa. edellä mainitun tavoitteen vahvistivat myös kulttuuripoliittiseen vaalipaneeliin Oodissa 1.4. osallistuneet kansanedustajat. Mukana olleista tulevassa eduskunnassa istuvat edelleen Pia Viitanen (SDP), Outi Alanko- Kahiluoto (VIHR) sekä Sari Multala (KOK). Kolmikon esiin nostamia asioita, joita lupasivat edistää, olivat ennen kaikkea esittävän taiteen VOS uudistuksen päätökseen saaminen seuraavalla vaalikaudella, mikä juuri edellyttää lisämiljoonia.

Vihreät ja SDP olisivat tämän lisäksi valmiita kehittämään lisää prosenttiperiaatetta rakentamisessa. Sen mukaan rakennusbudjeteista varattaisiin taidehankinnoille yksi prosentti. Outi Alanko- Kahiluoto nosti esiin myös ajatuksen, että prosenttiperiaatetta laajennettaisiin sote ajatteluun: näin hyvinvointi palveluihin kuuluisi kiinteänä osana taide- ja kulttuuri. Keskustelua käytiin kulttuurin ja taiteen rahoituksen kytköksestä Veikkauksen tuottoihin. Ongelmallista on, että Veikkauksen asemaa kansainvälistyvillä nettikasinomarkkinoilla on vaikeaa ennustaa, jolloin myös tuottojen suuruus tulevaisuudessa on iso kysymysmerkki. Tätä pyrittiin huomioimaan keskustelussa, vihreiden edustaja ainoana sanoi ääneen sen, että kulttuurin asema ei parane, jollei valtion budjetti korvaa sekä Veikkauksen tuottojen laskua että suuntaa 1 %budjetistaan kulttuurille. Tämä tarkoittaa, että tuen tarve on huomattavasti enemmän kuin edellä mainittu 110 miljoonaa euroa.

Oodin keskustelussa mukana olleet kansanedustajat olivat yhtä mieltä siitä, että eduskunnan keskustelujen kääntyessä kulttuuriin ja taiteeseen monissa eduskuntaryhmissä tulee hiljaista. Saman vahvisti myös tulevasta eduskunnasta pudonnut Raija Vahasalo 30.1. MORE2019 rahoitus- ja verkostoitumistapahtumassa Espoossa, joka oli suunnattu musiikkioppilaitosten hallinnolle. Joko kulttuuri- ja taide ei kiinnosta kansanedustajia tai se koetaan isojen asioiden rinnalla merkityksettömäksi tai sitten oma asiantuntijuus on tässä kohtaa niin heikkoa, että mieluummin ollaan hiljaa.

Idealistisesti ajateltuna tämä on haaste kulttuuri- ja taidetoimijoille, johon tulee viisaasti vastata.  Meidän tulee tehdä itsemme välttämättömäksi suomalaisille sellaisin tavoin, että niin lapset, nuoret, aikuiset, seniorit ja poliittiset päättäjät ymmärtävät ja tiedostavat, että osa heidän hyvinvointiaan on taide- ja kulttuuri. Näin kulttuuriväen ei itse tarvitse nousta barrikaadeille miljoonien puolesta, vaan sen tekevät kaikki yhdessä.

Toivotaan myös, että tulevat hallitusneuvottelut etenevät niin, että hallitus muodostuu niiden kuuden puolueen joukosta, jotka ovat jo alunperin yhtä mieltä 1 % tavoitteesta.

Heidi Viksten

Päiväkodeissa kurkataan kulttuuriin

Lyhenteet kuten KULPS, LAKU, OPS, HOPS JA POPS pyörivät kuntatyöntekijän arjessa mukana päivittäin. Lyhenteiden tarkoituksena on kuvastaa erilaisia hankkeita joita tehdään kuntalaisten hyväksi. Mitä hauskempi nimi, sitä varmempi voit olla, että kyseessä on varhaiskasvatukseen ja kulttuuriin liittyvä hanke.

Olen saanut itse olla mukana Espoon kaupungin LAKU-pilottihankkeessa, jossa olemme lähteneet rakentamaan päiväkodeille taide- ja kulttuuritarjontaa yhdessä Espoon varhaiskasvatuksen asiantuntijoiden kanssa. Kaikki toiminta on lähtenyt päiväkotien arjen tarpeista, ja se jos jokin on tuonut haasteita matkan varrelle. Espoo on pinta-alaltaan iso kaupunki, mutta sen sisäinen liikenne on todella heikkoa – esimerkiksi matka Espoon keskuksesta Tapiolaan kestää bussilla noin tunnin. Tämä on liian pitkä matka esimerkiksi 1-3-vuotiaalle taaperolle.

Hankkeessa lähdettiin siitä, mitä päiväkodeissa voitaisiin tehdä paikan päällä. Mukana pilottihankkeessa olivat Tapiola Sinfoniettan lisäksi Espoon kaupunginmuseo sekä Espoon kulttuuripalvelut. Muita kaupungissa toimivia kulttuuriorganisaatioita, kuten tanssiteatteri Glims & Gloms sekä Teatteri Hevosenkenkä otettiin myös mukaan kun pilottivaihe saatiin kunnolla käyntiin.

Itse lähdimme miettimään orkesterin toimintaa kustannusten ja logistiikan kannalta. Koska  kyseessä on parhaimmillaan yli neljänkymmenen soittajan orkesteri, ei tullut  kyseeseen, että kaikki soittajat lähtisivät kiertelemään päiväkoteja yhden viikon aikana. Niinpä päätimme irrottaa jousikvartetin niin sanotusta perinteisestä lavatyöstä, ja lähettää heidät päiväkoteihin viikoksi. Idea toimi hyvin ja saimme ensimmäisellä kokeilulla aikaiseksi syksyteemaisen konsertin, jossa oli osallistavaa toimintaa lapsille lastenlauluineen, kuitenkaan perinteistä klassista musiikkia unohtamatta.

Lapset pääsivät kurkistamaan orkesterin arkeen, ja mikä parasta; orkesterilaiset saivat kosketuksen ns. ruohonjuuritason toiminnasta. Toivon mukaan juuri näistä päiväkodeista kasvaa ne tulevaisuuden konserttikuulijat orkestereiden konsertteihin niin Espoossa kuin muuallakin pääkaupunkiseudulla.

Toiminta saa jatkoa pilottijakson jälkeen ensi syksynä ja keväällä 2020. Toimintaa laajennetaan siten, että mukana tulee olemaan 24 taide- ja kulttuuritoimijaa. Sisällöt tullaan jakamaan kahdeksaan eri teemaan kaupungin sisäisesti alueittain.  Musiikin lisäksi on kuvataidetta, muotoilua, tanssia sekä teatteria. Tavoitteena on vuoden aikana saavuttaa kaikki Espoossa toimivat 175 kunnallista päiväkotia. Jatkossa toiminnan vakiinnuttua on tarkoitus tarjota palveluita myös yksityisille päiväkodeille sekä perhepäivä- ja avoimen päiväkodin toimijoille.

Huh.

Olkoon siis sekavia lyhenteitä eri hankkeilla ja pitkiltä tuntuvia palavereita yli vuoden ajan samasta aiheesta. Kaikki tämä turhautuminen, hankkeiden nimissä sekoileminen ja käynnit päiväkodeissa saavat merkityksensä, kun syntyy jokin uusi valmis toimintamalli, jota on saanut olla yhdessä kehittämässä kaupungin rakenteisiin.

Myös hankenimestä luovutaan, ja tästä lähtien päiväkodeissa tehdään Kulttuurikurkkausta.

Haluatko lueskella lisää Espoon kaupungin toiminnasta jotka on suunnattu lapsille ja nuorille? 

Täältä pesee:
KULPS! 

Kulttuurineuvola 

Miina Sivula 

Maailmanpolitiikan kuohuista syntynyt museo

Eräs työurani mielenkiintoisimpia projekteja on ollut osallistua Tampereella sijaitsevan Lenin-museon uudistamiseen. Vain muutaman sadan neliön museo on aina ollut kokoaan suurempi ja aikanaan toiminut myös kansainvälisen politiikan näyttämönä.

Blogipostaukseni ensimmäisessä osassa kurkistetaan vanhan, poliittiselle perustalle syntyneen Lenin-museon tarinaan.

Maailmanhistorian kuohut ylsivät Tampereelle saakka Venäjän bolshevikkipuolueen kokoontuessa työväentalolle salaiseen kokoukseensa. Puoluetta johti Vladimir Iljits Lenin. Pietari oli käynyt vallankumouksellisille bolshevikeille vaaralliseksi ja syrjäinen tehdastyöläisten kaupunki Tampere tarjosi turvallisen kokouspaikan. Tampereen työväenyhdistys tarjosi tilansa ilmaiseksi bolshevikkien käyttöön. Kokoukseen saapui myös tuolloin 27-vuotias georgialainen vallankumouksellinen, joka myöhemmin tunnettiin Josif Stalinina. Lenin ja Stalin tapasivat tuolloin ensimmäistä kertaa, juuri samassa salissa, jossa Lenin-museo tällä hetkellä sijaitsee.

Vielä 1930 –luvulla museotilassa toimi Tampereen työväenyhdistyksen ylläpitämä suosittu biljardisali, mutta heti sodan jälkeen tilanne muuttui. Valvontakomissio saapui Helsinkiin syyskuussa 1944 ja lähes heti sen jälkeen perustettiin Suomi - Neuvostoliitto - Seura vaalimaan maiden välistä ystävyyttä. Jo saman vuoden marraskuussa Tampereelle perustettiin seuran alaosasto ja pian, ilmeisesti valvontakomission neuvostoliittolaisten voimahahmojen Pavel Orlovin ja Sergei Istominin vaikutuksesta, seuran jäsenten toimesta tehtiin ehdotus Lenin-museon perustamisesta. Museolle löytyi nopeasti rahoitus opetusministeriöstä ja Tampereen kaupungilta ja museon avajaisia vietettiin 20.1.1946.

Museo oli ensimmäinen Neuvostoliiton ulkopuolelle perustettu Lenin-museo. Ensimmäisenä vuonna museossa kävi 10.500 vierailijaa. Museon toteutuksesta vastasi Moskovan Lenin-keskusmuseo. Käynti Lenin-museossa kuului kaikkien neuvostoturistien viralliseen ohjelmaan ja vuoden 1986 loppuun mennessä museossa olikin käynyt jo yli 235.000 neuvostokansalaista.

Neuvostoliiton mahdin vuosina Lenin-museosta muodostui jonkinlainen idänsuhteiden näyttämö: Bolshevikit olivat ensimmäisenä ulkovaltana tunnustaneet Suomen itsenäisyyden ja henkilöpalvonnan myötä Lenin oli Neuvostoliitossa kohonnut lähes jumalan asemaan eikä hänen tekemiään ratkaisuja voitu kyseenalaistaa, näin ollen presidentti Kekkosen kaudella kaikki neuvostoliittolaiset arvovieraat tuotiin Lenin-museoon katselemaan Leninin allekirjoittamaa Suomen itsenäisyyden tunnustamisasiakirjaa; ” Suomen ystävän Leninin antamaa lahjaa”. Kekkonen pyrki tällä vahvistamaan Suomen itsenäisyyttä ja lisäämään poliittista liikkumatilaa.

Lenin-museossa ovat vierailleet paitsi lukuisat Suomen politiikan kärkinimet presidenteistä alkaen, myös neuvostojohtajat. Juri Gagarin kävi museossa vain pari kuukautta kuuluisan lentonsa jälkeen, samoin kuin maailman ensimmäinen naispuolinen avaruuslentäjä Valentina Tereshkova.

Kuriositeettina mainittakoon, että museossa on aikanaan kuvattu myös Paavo Väyrysen vaalivideo, aikana jolloin Väyrynen halusi profiloitua ensisijaisesti idänkaupan erityisasiantuntijaksi.

Neuvostoliiton romahdettua romahtivat myös museon kävijämäärät. Museo nautti kuitenkin kulttimainetta ja museonjohtaja Aimo Minkkinen esiintyi useissa eri medioissa ympäri maailmaa. Useammaltakin taholta museota vaadittiin suljettavaksi ja se rimpuili taloudellisten vaikeuksien kanssa. Sisarmuseot muissa maissa ja myös Venäjällä lakkautettiin ja museo alkoi kutsua itseään maailman ainoaksi Lenin-museoksi. Museon 1980–luvulla rakennettu, ja Moskovan nykyisin jo suljetusta Lenin Keskusmuseon kanssa yhteistyössä tehty näyttely oli paitsi historiantulkinnaltaan vanhentunut myös fyysisesti kulunut. Lisäksi museon kolmesta vakituisesta työntekijästä 2 oli eläköitymässä, ja Suomi-Venäjä-Seura halusi irtaantua museotoiminnasta. Säilyäkseen Lenin-museon oli käännettävä katse tulevaisuuteen.

(kuva: Lenin-museo)

Teksti pohjautuu Tampereen Ammattikorkeakoulun Huomisen matkailukohde -erikoistumisopintojen kehittämistehtävääni Matkailukohteen oheispalvelut: Museokaupan mahdollisuudet vetovoimatekijänä -Tapauksena Lenin-museo (2017). Alkuperäisenä lähdeaineistona ovat toimineet museon toimintakertomukset sekä Lenin museo -The Lenin Museum -opaskirjan  (Heinimaa- Heinonen-Kallio) käsikirjoitus. 

Verkostojen ja pyyteettömän avun tärkeydestä

Aion kirjoittaa blogikirjoituksen jostain aivan muusta, mutta aihe vaihtui viime metreillä, koska ajattelin kertoa teille esimerkin elävästä elämästä, oudosta tilanteesta ja eri alojen ammattilaisten yhteen toimimisesta.

Makasin lauantaina kuuden jälkeen illalla kotona sohvalla pienessä krapulassa, kun puhelimeni soi. Työkaverini soitti, ja tiesin, että kyseessä on jotakin tärkeää, koska hän soittaa minulle siihen aikaan lauantaina.

Työkaverini on helsinkiläinen, mutta on nuoruudessaan asuen lyhyen aikaa Turussa, joten hänellä on ystäviä Turun seudulla. Eräs näistä ystävistä on ravintolapäällikkönä turkulaisessa perinteikkäässä ravintolassa nimeltä Suomalainen Pohja.

Suomalainen Pohja on tilaus- ja lounasravintola, joka toimii myös klubiravintolana Suomalainen Pohja ry:lle. 1920 perustettu yhdistys syntyi alkujaan poistamaan ”hengen puutetta” Turun suomenkielisen sivistyneistön parista. Yhdistyksen juuret ovat Turun Suomalaisessa Yliopistoseurassa. Yhdistyksen jäseneksi hyväksyttiin “etupäässä sellaiset paikkakunnan suomenmieliset henkilöt, joiden asema, sivistystaso tai henkilöllisyys on omiaan pitämään vireillä varmoja harrastuksia ja aikaansaamaan luottamuksellista seurustelua.”

Yhdistyksellä ja klubitalolla on ollut loistovuosia, mutta tämän tyyppinen klubikulttuuri on nykypäivän Suomessa hyvin oletomatonta. Tosin voi olla, että itse en vain kuulu kohderyhmään, koska nettisivuilla mm. mainitaan näin:

”Suomalaisella Pohjalla on kautta vuosikymmenten ollut keskeinen merkitys turkulaisuudessa ja suomenmielisyydessä. Ravintolan kabinetit ovat nykyäänkin iltaisin ahkerassa käytössä, ja niiden seinien suojissa on solmittu merkittäviä sopimuksia. Kuriositeettina mainittakoon, että klubitalolle on mahdollista saapua incognito; rakennuksen pysäköintihallista on kabinetteihin suora hissiyhteys.”

Ravintola Suomalainen Pohja on nykyään pääosin tilausravintola. Tälle lauantaille heille oli jo kauan sitten tehty 100 hengen varaus, mutta tästä tilauksesta ei kovin tarkkoja tietoja ollut. Tällaiset ovat heille hyvin tavanomaisia, yksityishenkilön nimellä tehtyjä varauksia. Vasta saman päivän aikana oli käynyt ilmi, että kyseinen sadan hengen varaus on erään äärioikeistoliikkeen. Ravintoloisija ei suinkaan kuullut tätä järjestäjältä kyselyistä huolimatta vaan asia selvisi vasta kun poliisi otti yhteyttä. Ravintolassa tulisi illastamaan sata pesun kestävää natsia, Suomalaisessa Pohjassa järjestettäisiin Awakening II -tapahtuma.

Ravintolan omistajan arvot eivät kohtaa kyseisen äärioikeistoliikkeen arvojen kanssa, eikä luonnollisesti omistaja halunnut ravintolaa liitettävän tämän tyyppiseen toimintaan. Ylipäätään ravintoloitsija ei halunnut ravintolan profiloituvan poliittisena ravintolana. Tapahtumaa oli kuitenkin mahdotonta alkaa perumaan näin lyhyellä aikataululla. Lehdistö oli jo aiheesta kiinnostunut, ja omistaja oli hädissään mennyt jonkinlaisen lausunnon antamaan. Ravintola oli myös iltapäivän aikana saanut vihasähköposteja. Nyt etsinnässä oli pr- tai kriisiviestinnän ammattilainen, joka voisi ottaa tilanteen haltuun ja pelastaa ravintolan maineen.

On totta, että näin pienestä voi lähteä yrityksen maine ja liiketoiminta vaarantua. Tällaiset asiat jäävät ihmisten mieliin, ja ne vaikuttavat tuleviin ostopäätöksiin. Lisäksi onhan ravintolalla kieltämättä sellainen nimikin, että se voitaisiin kyseisen tyyppiseen toimintaan liittää. Toki tehtyä ei saa tekemättömäksi. Kun Googleen kirjoittaa ”Suomalainen Pohja”, hakupalvelin ehdottaa ensimmäisenä ”äärioikeisto”, ennen lounasta tai aukioloaikoja. Jos ei aiheesta sen enempää tiedä, helposti yhdistää asiat väärin. Esimerkiksi tämä Googlen hakusanaehdotus tulee pysymään monta vuotta.

Työkaverini ensimmäinen neuvo oli ollut, että nyt ei saa antaa enempää lausuntoja, koska osaamattoman ihmisen sanat voidaan helposti ymmärtää väärin ja tämä vain pahentaisi tilannetta. Työkaverini soitti minulle, koska minulla on laajemmat verkostot Turun alueella erilaisiin tahoihin, ja kysyi jos minä tuntisin Turun seudulta alan ammattilaista, joka voisi lähteä ravintolalle vielä tänä iltana. Tapahtuman kestäisi noin kello 21 asti, ja siihen mennessä pitäisi saada ammattilaisen laatima lausunto julki. Vaikka tunnen Turusta monen alan ammattilaisia, en yhtään pr-ammattilaista tunne, tuntemani ovat kaikki pääkaupunkiseudulta. Lupasin soittaa muutaman puhelun ja kysyä tuntisiko joku tutuistani alan ammattilaisia, jotka voisivat lähteä töihin vielä tänään.

Soitin kolme puhelua, kolmelle toisistaan täysin poikkeavalle naiselle, joilla tiedän olevan hyvin laajat verkostot. Kaksi heistä tunnen BNI-verkoston kautta, kolmannen Suomen yrittäjien kautta. Mainostoimiston myyntijohtaja, assistenttitoimiston toimitusjohtaja ja hyvinvointialan yksityisyrittäjä. Eli kukaan heistä ei ole pr- tai kriisiviestinnän parissa päivittäin tai edes viikottain toimiva. Heidän verkostojensa kautta sain kuusi yhteystietoa. Välitin nämä eteenpäin ja ravintola sai tarvitsemansa avun.

En tiedä mihin kuudesta ammattilaisesta ravintoloitsija päätyi, mutta heistä joku palkattiin laatimaan tiedote. Lauantai-iltana julkaistiin tiedote ravintoloitsijan nimissä, jossa ravintola irtisanoutuu kaikista yhteyksistä äärioikeistoon ja pyytää anteeksi tapahtunutta.

Työkaverini, kolme tuttavaani tai minä emme hyötyneet tästä millään tavoin, me kulutimme vapaapäivänä aikaamme tuntemattoman ihmisen ja yrityksen auttamiseen pyytettömästi. Miksi? Koska kaikki uskomme siihen, että tarvittaessa myös meitä autetaan, samoilla laajoilla verkostoilla. Lisäksi onhan tässä useamman ihmisen toimeentulo kyseessä. Lisäksi joku yksittäinen yrittäjä sai tästä meidän ansiostamme keikan. Varmasti osaltaan asiaan vaikuttaa tapahtuman erikoinen luonne, kukaan meistä ei seiso samojen arvojen takana kuin Awakening II -tapahtuman järjestäjät. Mutta kuitenkin uskon, että samalla tavalla toimeen olisivat kaikki tarttuneet olisi sitten kyseessä ollut mikä tahansa tilanne. Koska se on verkostojen hienous.

Linkkejä tapahtuman uutisointiin ravintolanäkökulmasta: 
Turun Sanomat: Äärimielisten kokous Turussa eteni poliisin tiukassa vartioinnissa - "Ei mainittavan arvoista toimintaa"

STT: Ravintola Suomalainen Pohja yllättyi äärioikeiston tilaisuudesta 

SSS.fi: Äärioikeistoa kokoontui turkulaiseen ravintolaan Awakening-kokoukseen

Suomalaisen Pohjan historian kertaukseen lähteenä käytetty ravintolan kotisivuja: https://ravintolasuomalainenpohja.fi/

Satu Kankaristo

Helsinki- maailman toimivin kaupunki, ”yksi maailman hienoimmista”

Helsinki- maailman toimivin kaupunki, ”yksi maailman hienoimmista”

Itse Helsingin kaupungin työtekijänä, en helsinkiläisenä, tutustuin mielenkiinnolla Helsingin kaupunkistrategioihin tarkemmin, olemmehan me Kutu-opiskelijat tällä hetkellä toteuttamassa yhtä Helsingin hanketta osaltamme, kun teemme tutkimusta Helsinki-mallin vaikuttavuudesta. Helsingin kaupungin strategiat vuosiksi 2017-2021 ovat kunnioitettavan uljaasti muotoiltu ja se haluaa olla maailman toimivin kaupunki. Helsinki haluaa turvata kestävän kasvun toteutumisen ja uudistaa palveluja niin, että ne ovat vaikuttavia ja IHMISKASVOISIA. Helsingin taloudenpito on hyvinvoivan kaupungin perusta ja Helsinki vahvistaa ja monipuolistaa edunvalvontaansa. Strategian visio on vahva, ketterä ja vetovoimainen ja se haluaa tulla vuoteen 2021 mennessä vieläkin paremmaksi. Pormestari Jan Vapaavuori korostaa esipuheessaan, että Helsinkiin pitää haluta tulla, kun haluaa tehdä maailmasta paremman paikan. Jokainen voi tehdä strategiaa eläväksi.

Koko strategiapuhe on kaunista sanahelinää,  mutta tsekkaanpa nyt, miten se kulttuurituotannon opiskelijan vinkkelistä näyttäytyy? Vapaavuoren esipuheessa kuitenkin kiinnitän hetimmiten huomiota lauseeseen, että Helsingissä päiväkodin henkilökunta on joustavaa. Juu, sitä se onkin, mutta pelkän henkilökunnan joustavuuden varaan ei varhaiskasvatusta voi rakentaa. Varhaiskasvatuksen fokus on lapsen hyvinvoinnissa, oppimisessa ja kasvamisessa ja se tarvitsee pedagogisia ja ammattitaitoisia varhaiskasvatuksen ammattilaisia!

Kaupungin toimivuus rakentuu tasa-arvolle, yhdenvertaisuudelle, vahvalle sosiaaliselle koheesiolle ja avoimelle osallistuvalle toiminnalle. Helsinki kehittää avoimuutta ja osallisuutta koko kaupunkikonsernissa. Helsinki toteuttaa esimerkiksi osallistavaa budjetointia, johon käytetään 4,4, miljoonaa euroa rahaa vuosittain. Ehdotuksia voi tehdä kuka tahansa kaupunkilainen tai kaupungin työntekijä. Minä tein ehdotuksen, jossa ehdotin, että taiteilijoita palkattaisiin tekemään taidetta henkilökunnan kanssa eli juuri niitä taideinterventioita, joita itse suunnittelen toteuttavani varhaiskasvatuksen kontekstissa. Erilaiset taidetoiminnot nostaisivat työntekijöiden työkykyä ja työhyvinvointia ja ehkäpä myös henkilökunnan joustavuutta, jota Vapaavuori painotti. Ehdotukseni hyväksyttiin suunnitelmavaiheeseen, joten olen nyt tehnyt suunnitelman ja odottelen, onko se Kasvatuksen ja koulutuksen toimialan mielestä toteuttamiskelpoinen. 

Kävin kurkkaamassa myös muita suunnitelmavaiheeseen edenneitä ehdotuksia, joita kaupunkilaiset olivat jättäneet. Taidetta toivottiin julkisiin tiloihin, esimerkiksi sähkökaappeihin ja muihin sopiviin kohteisiin sekä muraaleja seiniin. Ideaa oli kehitelty niin, että ehdotettiin Street art -kartta sähkökaappitaiteesta, joka olisi saatavilla sekä paperisena, että mobiiliversiona. Useissa ehdotuksissa toivottiin istutuksia ja lähiympäristön siivousta sekä ”kukitustalkoita” ja esimerkiksi Ernst Billgrenin taideteoksen kunnostusta. Hauska ehdotus oli myös saada tavarankuljetuspyöriä lainattaviin kaupunkipyöriin. Jään mielenkiinnolla odottamaan, miten minun suunnitelmalleni käy. Jossain vaiheessa kaupunkilaiset saavat äänestää ehdotuksia.

Helsinki haluaa olla myös kansainvälisesti vetovoimainen kulttuuri-, urheilu- ja tapahtumakaupunki. Esimerkiksi Baanan ja Töölönlahden alueesta tehdään kansainvälisesti tunnettu kulttuurin ja vapaa-ajan keskittymä. Museoverkostoa vahvistetaan ja Helsinki aikoo keventää lupa- ja järjestelykäytäntöjään, jotta erilaisten tapahtumien järjestäminen kaupungissa olisi helpompaa. Kaupunkitilaa käytetään kohtaamisille ja hyvinvoinnille. Arkkitehtuurin halutaan antavan Helsingille vahvaa imagoa ja identiteettiä. Helsinki haluaa olla samaan aikaan ”luotettava ja luova, spontaani ja järjestäytynyt”. Jan Vapaavuori haluaa juurruttaa luovuutta kaupungin organisaation sisälle, jotta saataisiin parempia palveluja, mutkattomia asenteita ja ketterämpiä toimintoja. Luovuuden kautta löytyvät parhaat innovaatiot ja uudenlaiset ajattelumallit uudenlaisen kaupunkikulttuurin rakentamiseen. Luovuuden vaatimus on Vapaavuoren mielestä eniten työtä vaativa muutos. Vapaavuori myöntää, että luovuuden käyttöön sisältyy aina myös riskejä.  

Kokonaisuudessaan kulttuurin osuus jää strategioissa yllättävän ohueksi. Toisaalta nyt on panostettu vahvasti syrjäytymisen ehkäisyyn ja koko kaupungin liikkumisohjelma on nostettu korkealle. Helsinki mallin aikaisemmat asiakaspalautteet ovat olleet hyviä ja vaikuttavuus on kasvanut, kun taidelaitokset ovat jalkautuneet asukkaiden luokse ja lisänneet osallistuvia tapahtumia.  Me Kutu-opiskelijat teemme nyt osaltamme näkyväksi hankkeen vaikuttavuutta Kulttuurikeskuksen tutkimuksen myötä. Onko hanke tavoittanut tapulikaupunkilaisia ja minkälaista vuoropuhelua, reaktioita, kommentteja ja etenkin tuloksia se tuottaa? Saadaanko sillä vahvistettua taiteen ja kulttuurin tarjontaa ja samalla asukkaiden osallistumista sekä hyvää tekevää yhteisöllisyyttä? Voiko Helsinki malli olla myös toteuttamassa yhtä Helsingin kärkihanketta eli syrjäytymisen ehkäisyä? Tutkimuksen tuloksia innokkaana odottaen,

Riitta Kujanpää

https://www.hel.fi/helsinki/fi/kaupunki-ja-hallinto/strategia-ja-talous/kaupunkistrategia/strategia-ehdotus/#sisallys

https://www.hel.fi/uutiset/fi/kulttuurin-ja-vapaa-ajan-toimiala/helsingin-mallin-uudet-hankkeet-aloittavat-tammikuussa-2019

http://janvapaavuori.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256994-toimiva-kaupunki-on-luovempi#kommentoi