Tampere kulttuuripääkaupungiksi?

Tampereella esimerkillistä yhteistyötä kulttuurin saralla

Tampereen ja Pirkanmaan haaveena on olla Euroopan kulttuuripääkaupunki vuonna 2026. Tampere on 2010- luvun jälkipuoliskolla nostanut kulttuurista profiiliaan ja tällä hetkellä Tampereesta voi hyvällä syyllä puhua kulttuuriyhteistyön edelläkävijänä Suomessa. Tampere on asettanut tavoitteekseen olla Pohjoismaiden vetovoimaisin elämyskaupunki vuoteen 2030 mennessä ja nyt tuntuu siltä, että haave voi jopa toteutua.

Alkukeväästä 2019 syntyi Tampereen konservatorion aloitteesta pormestari Lauri Lylyn nimeämä työryhmä, jonka tehtävänä oli kartoittaa esittävien taiteiden opetuksen nykytila ja tulevaisuuden opintopolut Tampereella. Selvitys liittyy tiiviisti myös Tampereen ja Pirkanmaan kulttuuripääkaupunkihankkeeseen, jolla aktivoidaan koko Pirkanmaan alueen väkeä ideoimaan oman näköistään kulttuurivisiota, joka toisi tavoitellun tittelin vuodelle 2026. Suomesta Helsinki (2000) ja Turku (2011) ovat titteliä jo osaltaan kantaneet. Työryhmän raportti julkaistiin 7.8.2019. 

Tampereen lähtökohtatilanne on se, että kaupungissa on laaja musiikin, tanssin, sirkuksen ja teatterin opintotarjonta kattaen koko opintopolun vauvasta tohtoritutkintoon saakka. Työryhmä kartoitti opintopolkujen ongelmapisteitä, selkeytti olemassa olevaa kokonaiskuvaa niin toimijoiden kuin asiakkaiden näkökulmasta, visioi tulevaisuutta ja teki toimenpide-ehdotuksia. Raportissa on paljon ansiokkaita kaavioita ja yhteenvetoja, ei vähäisimpänä alla olevat kaaviot, jotka kuvaavat kulttuurielämään ja koulutukseen vaikuttavia rakenteellisia ja yhteiskunnallisia muutoksia. Kaavio ei koske vain Tamperetta, vaan muutokset ovat pitkälti valtakunnallisia, yhteiskunnallisista muutoksista osa myös globaaleja.

Muutokset kirjaamalla ja niistä laajasti kulttuurikentässä keskustelemalla Tampere on selvästi onnistunut luomaan kaupunkiinsa hedelmällisen maaperän yhteisölliselle ajattelulle, jossa huomioidaan koko kulttuurin alaa: esittäviä taiteita, oppilaitoksia ja ympäröivää yhteiskuntaa. Yhteisöllisyys näkyi jokaisessa puheenvuoron käyttäjässä Visio 2030 seminaarissa Pyynikkisalissa 12.10.2019. Tampereen ammattikorkeakoulun, konservatorion, Pirkanmaan musiikkiopiston rehtoreiden ja työryhmän puheenjohtajan, ex apulaispormestari Anna-Kaisa Heinämäen olemuksista huokui innostus ja yhdessä tekemisen positiivinen pöhinä. Ylpeinä ja tulevaisuuteen katseensa suuntaavina he esittelivät yhteisiä ajatuksia, suunnitelmia ja visioita.

Selkeästi eniten innostusta työryhmän kesken oli herättänyt ajatus yhteisestä taidekampuksesta, joka olikin työryhmän toimenpide-ehdotuksista merkittävin. Taidekampuksen avulla Tampere profiloituisi tulevaisuudessa tunnetuksi ja merkittäväksi esittävien taiteiden ja taiteen koulutuksen kaupungiksi. Vahva osaaminen, rakenteelliset ja sisällölliset yhteistyön muodot muodostaisivat kansainvälisesti vertaillen ainutlaatuisen kokonaisuuden. Ainutlaatuisuus muodostuu Suomen vahvasta taiteen perusopetuksen kentästä, jonka juuret kasvavat yhdessä odottavien äitien vatsojen kanssa. Suomalaisten taiteen perusopetuksen pedagogien vahva osaaminen ja tasokas koulutus sekä itse koulutusjärjestelmän laadukkaaseen pedagogiaan satsaaminen koulutuksen alkujuurilta lähtien, rakentavat Tampereen kokonaisuudesta ainutlaatuisen. Eurooppalaisittain on normaalia, että satsaus alkaa vasta lasten ja nuorten ollessa yli 10-vuotiaita, joissain maissa vasta korkeakouluasteella.

Työryhmän jäsenet esittelivät innoissaan, kuinka taidekampus mahdollistaisi nykyistä helpommin aiempaa laajempaa yhteistyötä. Maakunnallinen koulutusyhteistyö helpottuisi, hankkeet, projektit, produktiot niin toisen asteen opiskelijoiden (konservatorio ja musiikki- ja ilmaisutaidon lukiot), ammattikorkeakouluopiskelijoiden kuin yliopiston (lähinnä kasvatustieteiden) opiskelijoiden kesken yksinkertaistuisivat, kun kaikki tapahtuisi keskitetysti taidekampuksella. Oppilaitosten rakenteelliset yhteistyön muodot edesauttaisivat myös työelämätoimijoiden liittämisen tähän laajaan yhteistyön piiriin entistä luontevammin. Pirkanmaalla on jo kirjattuna alueellinen kulttuurihyvinvointisuunnitelma, jossa on huomioitu kasvavat yhteistyön mahdollisuudet sosiaalialan ja kulttuurin kesken.

Sosiaaliala on vain yksi monista mahdollisista työelämätoimialoista, myös esimerkiksi matkailuala voisi saada lisäpotkua markkinointiinsa nostamalla aiempaa enemmän esille alueen kulttuurisen rikkauden. Kaiken kaikkiaan minulle helsinkiläisenä tuli sellainen mielikuva, että Tampereen kaupunki arvottaa jo nyt koko esittävän taiteen kentän ja sen oppilaitokset merkittäväksi tahoksi, joka tukee koko kaupungin kehitystä. Resurssien suuntaaminen kulttuuriin tuntuu olevan Tampereella nyt in. Tämän toivon mallintuvan Helsingin taide- ja kulttuurivisioon 2020-2030, jota parhaillaan Aleksi Malmbergin johdolla kotikaupungissani työstetään.

Toivon kovasti, että Tampere saa taidekampuksensa ja kulttuuripääkaupunki viittansa vuonna 2026, sillä tällä hetkellä kulttuurin dynaaminen moottori tulee Tampereelta.

Heidi Viksten