Taidepainotteisten luokkien historia Suomessa
alkaa vuodesta 1966, jolloin ensimmäiset musiikkiluokat perustettiin Lahteen. Pian
tämän jälkeen syntyi luokkia ympäri Suomen. 1980- luvulla luokilla opiskeli jo
yli 10 000 oppilasta eri puolella Suomea. 1990-luvulla tulivat muut
taideaineet perässä, syntyi kuvataideluokkia ja tanssiluokkia.
2010-luku on valitettavasti ollut taidepainotteisten luokkien alasajoa ympäri
Suomen.
Painotettua opetusta peruskouluissa
kyllä annetaan monenlaista, mutta taide on jäänyt vähemmistöön.
Painotetun taideopetuksen opetuksen alasajossa vedotaan hakijamäärien laskuun. Kaskon julkaisemissa oppaissa saa oikein hakemalla hakea, että löytää esim. 1. luokalla alkavan painotetun musiikin opetuksen Porolahden peruskoulussa. Tiedon piilottaminen tuntuu kovin tahalliselta. Painotettua opetusta pidetään ylipäänsä opetuksen eriarvoistamisena, lähikoulu ja tasa-arvo nostetaan vasta-argumenteiksi. Tuntuu myös, että erityisesti taideluokkien alasajossa on kyse naisvaltaisen luokkien alasajamisesta. Koska taideluokilla oppilaiden enemmistö on tyttöjä,monet tieteelliset tutkimukset, jotka tukevat taideaineiden integrointia koulupäivään, eivät välttämättä ole päättäjien mielestä vain hyvä asia. Kun taideopetus tuo niin paljon monenlaista hyvää oppilaille, niin kuinka käy tulevaisuuden miesten, kun heiltä puuttuu taideopetuksen tuoma viisaus? Vai johtuvatko alasajo päätökset juuri siitä, että päättämässä on niin paljon henkilöitä, joilla ei ole kokemusta ja tietämystä painotetun taideopetuksen tuomasta positiivisesta vaikutuksesta elämän laatuun?
Painotetun taideopetuksen opetuksen alasajossa vedotaan hakijamäärien laskuun. Kaskon julkaisemissa oppaissa saa oikein hakemalla hakea, että löytää esim. 1. luokalla alkavan painotetun musiikin opetuksen Porolahden peruskoulussa. Tiedon piilottaminen tuntuu kovin tahalliselta. Painotettua opetusta pidetään ylipäänsä opetuksen eriarvoistamisena, lähikoulu ja tasa-arvo nostetaan vasta-argumenteiksi. Tuntuu myös, että erityisesti taideluokkien alasajossa on kyse naisvaltaisen luokkien alasajamisesta. Koska taideluokilla oppilaiden enemmistö on tyttöjä,monet tieteelliset tutkimukset, jotka tukevat taideaineiden integrointia koulupäivään, eivät välttämättä ole päättäjien mielestä vain hyvä asia. Kun taideopetus tuo niin paljon monenlaista hyvää oppilaille, niin kuinka käy tulevaisuuden miesten, kun heiltä puuttuu taideopetuksen tuoma viisaus? Vai johtuvatko alasajo päätökset juuri siitä, että päättämässä on niin paljon henkilöitä, joilla ei ole kokemusta ja tietämystä painotetun taideopetuksen tuomasta positiivisesta vaikutuksesta elämän laatuun?
Haluaisin tällä blogikirjoituksellani
luoda positiivista uskoa siihen, että taide ja taideopetus kiinnostaa niin
tyttöjä kuin poikia sekä miehiä ja naisia. Nostan esiin muutaman konkreettisen
esimerkin siitä, että ainakaan musiikki ja soittaminen ei ole vain tyttöjen/naisten
juttu.
23.1.19 oli ilmoittautuminen soveltuvuuskokeesen, jolla haetaan Porolahden peruskoulun 2019 alkavan painotetun musiikin opetuksen luokalle. Soveltuvuuskokeeseen ilmoittautui 55 hakijaa (luokalle mahtuu 25 oppilasta), joista 52,7 % oli poikia. Porolahden erikoisuus suhteessa muihin painotetun musiikin opetuksen luokkiin Helsingissä on se, että yhteistyö Itä-Helsingin musiikkiopiston kanssa tuo soitonopetuksen syventämään musiikintuntien oppeja. Koulupäivään integroiduilla kerhotunneilla, joita musiikkiopiston soitonopettajat ohjaavat, syvennetään musiikillista osaamista oman instrumentin avulla ryhmässä soittaen. Soittimen hallinnan osaamista voi syventää koulupäivän jälkeen musiikkiopiston soittotunnilla. Tällä yhteistoiminnallisella mallilla perusopetus, kerhotunnit ja musiikkiopiston opetussuunnitelman mukainen soitonopetus antavat oppilaille osaamista, joka motivoi myös poikia musiikin ja soittamisen äärelle. Tällä hetkellä Porolahden painotetun musiikin luokilla opiskelee 197 oppilasta, heistä 63 % on tyttöjä, mutta huomattavaa on, että jollain luokilla poikien osuus on jopa 44 % ja nykyisellä 8 M luokalla jopa
60 %. Tulevalle 7 M luokalle oli myös uusia hakijoita, joista 67 % oli poikia.
Soveltuvuuskokeeseen saapuneissa pienissä esikoululaisissa oli ilahduttavaa huomata, että herkkyys ja musiikin koskettavuus ei riipu sukupuolesta. Taide ja musiikki kuuluu kaikille.
Taiteen perusopetuksen oppilaitosten tärkeimpänä tehtävänä on mahdollistaa kaikille opiskelijoilleen elinikäinen taiteen harrastamisen mahdollisuus ja innostus. Mahdollisuus tarjotaan musiikkiopistoissa riittävänä käsityö(tekninen)osaamisena, jotta omaehtoinen opiskelu aikuisenakin on mahdollista ja motivaatiota pyritään tukemaan opetuksella, joka jättää musiikin tekemisen nälän vielä aikuisiällekin, koukuttaa soittamiseen, musiikkiin, yhdessä tekemiseen. Olen viimeiset viisi vuotta ollut mukana harrastajaorkesterissa, joka valmistaa vuosittain 3 sinfoniakonserttia. Orkesterin soittajat ovat varsin heterogeeninen yhdistelmä niin iältään (n. 15- 75 vuotta) kuin taidoiltaan/valmiuksiltaan (musiikkiopiston oppilaita, entisiä musiikkiopiston oppilaita, ammattiopiskelijoita, soitonopettajia, muita musiikin ammattilaisia kuin orkesterimuusikoita, ammattimuusikoita, eläkkeellä olevia ammattimuusikoita)olevia soittajia. Taitava ja innostava kapellimestari saa tämän moninaisen porukan motivoitumaan, harjoittelemaan, sitoutumaan ja mikä parasta aina lavalla loistamaan. Tässä porukassa miesten osuus on iso, usein jopa yli 50%. Ne pienet pojat, jotka hakeutuvat taideopetuksen äärelle ja saavat riittävät valmiudet ovat selkeästi henkilöitä, joille taide on merkityksellistä läpi elämän.
23.1.19 oli ilmoittautuminen soveltuvuuskokeesen, jolla haetaan Porolahden peruskoulun 2019 alkavan painotetun musiikin opetuksen luokalle. Soveltuvuuskokeeseen ilmoittautui 55 hakijaa (luokalle mahtuu 25 oppilasta), joista 52,7 % oli poikia. Porolahden erikoisuus suhteessa muihin painotetun musiikin opetuksen luokkiin Helsingissä on se, että yhteistyö Itä-Helsingin musiikkiopiston kanssa tuo soitonopetuksen syventämään musiikintuntien oppeja. Koulupäivään integroiduilla kerhotunneilla, joita musiikkiopiston soitonopettajat ohjaavat, syvennetään musiikillista osaamista oman instrumentin avulla ryhmässä soittaen. Soittimen hallinnan osaamista voi syventää koulupäivän jälkeen musiikkiopiston soittotunnilla. Tällä yhteistoiminnallisella mallilla perusopetus, kerhotunnit ja musiikkiopiston opetussuunnitelman mukainen soitonopetus antavat oppilaille osaamista, joka motivoi myös poikia musiikin ja soittamisen äärelle. Tällä hetkellä Porolahden painotetun musiikin luokilla opiskelee 197 oppilasta, heistä 63 % on tyttöjä, mutta huomattavaa on, että jollain luokilla poikien osuus on jopa 44 % ja nykyisellä 8 M luokalla jopa
60 %. Tulevalle 7 M luokalle oli myös uusia hakijoita, joista 67 % oli poikia.
Soveltuvuuskokeeseen saapuneissa pienissä esikoululaisissa oli ilahduttavaa huomata, että herkkyys ja musiikin koskettavuus ei riipu sukupuolesta. Taide ja musiikki kuuluu kaikille.
Taiteen perusopetuksen oppilaitosten tärkeimpänä tehtävänä on mahdollistaa kaikille opiskelijoilleen elinikäinen taiteen harrastamisen mahdollisuus ja innostus. Mahdollisuus tarjotaan musiikkiopistoissa riittävänä käsityö(tekninen)osaamisena, jotta omaehtoinen opiskelu aikuisenakin on mahdollista ja motivaatiota pyritään tukemaan opetuksella, joka jättää musiikin tekemisen nälän vielä aikuisiällekin, koukuttaa soittamiseen, musiikkiin, yhdessä tekemiseen. Olen viimeiset viisi vuotta ollut mukana harrastajaorkesterissa, joka valmistaa vuosittain 3 sinfoniakonserttia. Orkesterin soittajat ovat varsin heterogeeninen yhdistelmä niin iältään (n. 15- 75 vuotta) kuin taidoiltaan/valmiuksiltaan (musiikkiopiston oppilaita, entisiä musiikkiopiston oppilaita, ammattiopiskelijoita, soitonopettajia, muita musiikin ammattilaisia kuin orkesterimuusikoita, ammattimuusikoita, eläkkeellä olevia ammattimuusikoita)olevia soittajia. Taitava ja innostava kapellimestari saa tämän moninaisen porukan motivoitumaan, harjoittelemaan, sitoutumaan ja mikä parasta aina lavalla loistamaan. Tässä porukassa miesten osuus on iso, usein jopa yli 50%. Ne pienet pojat, jotka hakeutuvat taideopetuksen äärelle ja saavat riittävät valmiudet ovat selkeästi henkilöitä, joille taide on merkityksellistä läpi elämän.
Taidepainotteisia luokkia ei saa enää enempää alasajaa, pikemminkin paluu 80- 90- luvun kasvavaan buumiin olisi paikallaan. Taide ei ole koskaan pois toisilta, se hehkuu aina ympärilleen hyvää oloa, yhteisöllisyyttä, välittämistä, toisten huomioimista. Meidän taiteen äärellä toimivien tulee vain jaksaa rummuttaa asian puolesta, niin itsestään selvää kuin se meille onkin: virkamiehet, kuntapäättäjät ja kansanedustajat tulee valistaa asiasta jatkuvasti aina vaan uudelleen ja uudelleen.
Taidekasvatus kuuluu kaikille, myös pojille.
Heidi Viksten
Taide on yksilön perusoikeus. Tulen postauksessani jatkamaan tämän asian äärellä viitaten taiteen ja kulttuurin terveyttä edistäviin vaikutuksiin.
VastaaPoistaTaideopetuksen tulisi alkaa jo varhaiskasvatuksessa ja jatkua läpi peruskoulun. Taiteen merkitys on niin valtava rikastaen ihmisen henkistä hyvinvointia. Lapset ovat tässä avainasemassa, koska heille se tuottaa välitöntä iloa ja onnistumisen kokemuksia, lapsilla on taito elää hetkessä.
Olen työskennellyt varhaiskasvatuksen puolella ja taiteen eri ilmaisumuodot ovat aina olleet prioriteetti numero yksi. Aloitin jo vuonna 1994 kehittämään päiväkotiarkea taidepainotteiseen suuntaan, myös itse opiskellen taidekasvatusta. Oli valtavan suuri inspiraatio myös itselleni, se lasten ilo ja luovuus taidetyöskentelyn äärellä.
On tosiaan tärkeää rummuttaa tämän asian puolesta! Taiteella on iso merkitys oppilaan itsetuntemuksen ja identiteetin kehittymisessä ja se kerryttää myös sosiaalista ja kulttuurista pääomaa.
Opettajankoulutuslaitoksissa pitäisi myös panostaa enemmän taidekasvatuksen. Helsingin varhaiskasvatuksessa oli viime vuonna projekti, jossa palkattiin oikeita taiteilijoita (esim. kuvataiteilijoita, tansitaiteilijoita, teatteritaiteen tekijöitä) päiväkoteihin ja leikkipuistoihin taidetuokioita vetämään. Olin kuuntelemassa loppuraporttia ja vakuutuin nähtyäni tämän yhteistyön tärkeydestä. Taiteilijat olivat todella paneutuneet ilolla tehtäväänsä ja jakaneet osaamistaan varhaiskasvatuksen arkeen. Ja kaikista suurimmat hyödyn saajat olivat tietysti lapset.
Taideopetukseen peruskoulussa pitäisi satsata paitsi sukupuolten myös sosiaalisen tasa-arvon nimissä. Musiikkiopistoihin hakee enimmäkseen sellaisten perheiden lapsia, joissa vanhemmilla on musiikkiopisto- tai muu taideharrastustausta. Peruskoulu on se paikka, missä nekin lapset, joiden perheissä ei ole sukupolvien taideharrastusjatkumoa eikä siten välttämättä myöskään tietoa siitä, millaisia taiteen harrastamisen mahdollisuuksia on.
VastaaPoistaTaideharrastusten sukupuolijakauman tyttöytyminen on yksi "ongelma", toinen on se, että taideopetuksen vähentyessä kouluista ja taidekoulujen rahoituksen samanaikainen pienentäminen (mikä näkyy harrastusten lukukausimaksuissa) on tekemässä taiteesta rikkaiden harrastuksen.
Kaisamaija
Taide ja kulttuurikasvatus luo myös lapsille itseilmaisun mahdollisuuden, joka tukee jokaisen omaa persoonaa ja antaa sen kehittyä ja kasvaa myös vanhemmalla iällä. On ensiarvoisen tärkeää antaa lasten ilmaista ja olla omia persooniaan, jotta se kasvaa hedelmää tulevaisuudessa. Taideopetus kuuluu siis kaikille.
VastaaPoista