Asiaa digitalisaatiosta

Yhteiskunta elää digitalisaation aikaa. Digitaalinen tietotekniikka on lisääntynyt 1980- luvulta lähtien, kun ensimmäiset kotitietokoneet otettiin käyttöön. Nykyisin melkein jokaisesta kotitaloudesta löytyy älylaite. Sitä mukaa kun kotitalouksissa siirrytään älyaikaan niin myös kouluissa ja työkentällä tietotekniikan rooli on merkittävä. Paperikansiot ovat vaihtuneet tiedostoihin ja exceleihin, joita voidaan myös sähköisesti jakaa työtovereiden kesken. Teknologian kehitys on antanut enemmän mahdollisuuksia myös kulttuurituotannon alalla. Tuottajan työvälineet ovat siirtyneet sähköisiin ympäristöihin. Budjettien laadinta voidaan syöttää laskentakaavioihin, jotka tekevät laskemisen puolestasi. Rahaliikenne, lippukaupat ja viestintä tapahtuu kaikki sähköisesti. Tämänkaltaisen toimintaympäristön koen helpottavan ja nopeuttavan tuottajan työtä mutta digitalisaation kehityksellä voi olla myös uhkakuvia. 

Kaunokirjoitus on saanut väistyä äidinkielen tunneilta tablettien ja tietotekniikan kehittyessä. Mennäänkö kehityksessä kohta siihen pisteeseen, ettei kukaan osaa enää kirjoittaa. Asiakaspalvelutyössä kuulee koko ajan kysyttävän, että käyhän teillä edelleen käteinen. Ihmettelin tätä aluksi mutta nykyään en enää. Palveluiden maksuliikenne on digitalisoitunut niin hurjaa vauhtia, että kohta myös käteisellä rahalla ei tehdä enää mitään. Mutta häviääkö käteisen mukana myös face to face- palvelukonseptit ja kaikki muuttuu itsepalveluksi. Voi hyvinkin olla, että tulevaisuudessa kaikki hoidetaan omalta kotisohvalta käsin.

Mitä sitten tapahtuu yhdessä kokemisen konsepteille? Kulttuurituottajilla on mielestäni yhteiskunnallinen vastuu siitä, millaista kulttuurillista sisältöä tapahtumiin tuotetaan. Voi olla, että tulevaisuudessa sieltä omalta kotisohvalta ei tarvitse lähteä konserttiin, kun sen saa tilattua omaan olohuoneeseen 10D -videokuvana. Se, miten digitalisaatio on tänä päivänä kehittynyt, ei tämänkaltainen toiseen ulottuvuuteen astuminen ole varmasti kaukana. Uskon ja toivon, että ihmiset vielä tulevaisuudessakin sosialisoituvat entistä enemmän hyvien tapahtumakonseptien äärellä.

Riikka Nissinen

LÄHTEET:

https://www.humak.fi/blogit/mapista-pilveen-kulttuurituotanto-digiajassa/