”Meh”
”Paska”
”Soitetaan jotain rämpytystä ja kutsutaan sitä taiteeksi”
”Sinne meni 2 h elämästä”
”Takana istuvat tuusulalaiset häiritsivät ja ryömivät
penkkien alla”
Yllä suoria palautteita tekemistäni nuorille
kohdennetuista konserteista. Kannustavaa, eikö totta?
Kyseessä on Suomen Kulttuurirahaston ja Svenska
Kulturfondetin kolmivuotinen hanke Taidetestaajat. Hankkeen tarkoituksena on
tarjota kaikille Suomen kasiluokkalaisille mahdollisuus päästä taide-elämysten
pariin kaksi kertaa lukuvuoden aikana. Toinen näistä tapahtuu joko omassa tai lähikunnassa ja toista varten matkustetaan kauemmas. Esimerkiksi espoolaiset lähtivät viime vuonna päiväreissulla Vaasan kaupunginteatteriin.
Kun sain tietää että olemme hankkeessa mukana, oli
ensireaktio negatiivinen; mitä nuorille voi tarjota? Eikö nyt kerta kaikkiaan
löytynyt mitään vaikeampaa kohderyhmää? Eihän sen ikäisille keksi mitään sopivaa
soitettavaa musiikkia, eikä meidän kaltainen organisaatio pysty mitenkään pysymään trendien perässä.
Jo ennen Taidetestaajat-hanketta orkesterimme toki jo teki nuorille kohdennettuja konsertteja. Niiden sisällöt olivat suoraan sanottuna melko viihdelähtöisiä, ja hieman huonosti mietittyjä. Kunhan nyt
vaan viihtyisivät, olisivat häiritsemättä pahemmin, ja taputtaisivat lopuksi
edes jollakin volyymilla. Taidetestaajat-hankkeen ajatuksena on, että nuorille täytyy tarjota etkot, pajaosuus ja jatkot. Eli jotain ennakkomateriaalia ennen konserttia, pajaosuus konsertin
aikana, ja vielä jotain muistamista konsertin jälkeen. Nämä vaateet pistivät aivonystyrät koville ja haastoivat koko taiteellisen suunnitteluryhmän. Pitääkö nuorille nyt oikeasti
miettiä jotain tarkkaanharkittua sisältöä?
Hyvä että haastoi.
Nyt kolmatta Taidetestaajat-konserttikokonaisuutta miettiessä on lähtökohta täysin erilainen kuin ensimmäisellä ja toisella kierroksella. On tullut uskallusta siihen, että nuorille voi ja pitää tarjota myös semmoista materiaalia, joka pistää heissä liikkeelle jotain muutakin kuin "ihan kiva" -ajatuksen. Toki ei pidä käsittää väärin, monen nuoren kohdalla tuokin sanayhdistelmä on enemmän kuin tarpeeksi. Silti on innostavampaa saada palautetta, jossa lukee vaikkapa että konsertti oli outo. Outo kun on mielestäni sana, joka voi tarkoittaa joko positiivista tai negatiivista. Siinä on jo erilainen tunne mukana.
Mitä tästä olemme opineet? Kyllä 14-vuotiaskin kuuntelee
Beethoveninsa, kun sen tarjoilee oikealla tavalla sopivissa pätkissä.
Älkäämme siis pelätkö tarjota nuorille myös jokaisen taiteenlajin perinteistä
materiaalia ainakin jossain määrin. Nuoret eivät tule sitä heti konsertin
jälkeen lisäilemään Spotify-listoilleen, mutta tuskin kovasti
traumatisoituvatkaan.
Sitä paitsi, eikö olisi hieman pelottavaa jos yhtäkkiä
kaikki teini-ikäiset rynnisivät hurmiossa ostamaan kaupunginorkestereiden
kausikortteja suurella joukolla? Minusta olisi.
Tapiolasali täynnä Taidetestaajia.
Miina Sivula
Erittäin hyvä kysymys ja teksti aiheesta, jossa mielestäni piilee suunnaton potentiaali koko taidekentän asiakasvirran kasvattamiseksi.
VastaaPoistaOlisi mahtavaa löytää se Graalin malja, jolla teini-ikäisiä saataisiin monipuolisten taide-elämysten äärelle omaehtoisesti. Viihdyttävyys ei mielestäni ole koskaan lähtökohtaisesti väärin, mutta laaja-alaisena myyntivalttina se lienee oikopolku, joka tarpeetta uhraa taidesisällön rehellisyyden lipunmyynnin kustannuksella.
Haasteena ei kuitenkaan ole houkutella nuoria omien kiinnostuksenkohteidensa pariin. Urheilu-, musiikki- ja pelitapahtumat vetävät nuorisoa puoleensa magneetin tavoin. Myös esittävä taide on suosittu harrastemuoto, mutta lähinnä lavan puolella. Miten tehdään taidesisällöstä ja siitä tykkäämisestä nuorille trendikästä?
Miten eri taidemuotojen seuraaminen saataisiin kilpailemaan nuorison ajankäytöstä? Nuorisoa selvästi kiinnostaa monenlainen eri sisältö, mutta sitä ollaan totuttu nauttimaan ruudun kautta ilman fyysistä sijainnin muutosta. Fyysinen sijainti ja kokemuksen intiimiys vaikuttavuudessaan on kuitenkin juuri se syy, mikä minut saa ostamaan lippuni kulttuurielämyksiin. Vaikea kuvitella, ettei se kokemus kelpaisi kenelle tahansa, mutta miten se myydään nuorille?
Juurikin näin. Taidetestaajat-hanke on mainio juuri siitä, että näitä erilaisia työpajoja ja muita voidaan testailla nuorilla. Olenkin monesti sanonut, että kyseessä ei mielestäni olekaan oikeasti nuorille kohdennettu taidetestaus, vaan enemmän kyse on taideorganisaatioiden herättelystä. Nuoret eivät ole ongelma vaan mahdollisuus. :)
PoistaHienoa, että Miina tartuit tähän aiheeseen. Omaan työnkuvaan kuuluu kiinteä yhteistyö peruskoulun kanssa ja taidetestaajat- projekti on kaikunut korviini jo useampaankin kertaan. Olen jäänyt pohtimaan juuri tätä kysymystä,kuinka suunnitellaan kohtaamiset taideorganisaation puolelta suhteessa 8. luokkalaisiin, jotka tunnetusti ovat koko peruskoulun haastavin ikäluokka murrosiän kriiseissään. Oppilaat, joiden kanssa itse työskentelen ovat jo niin sisällä musiikissa ja kultturillisessa ajattelussa, että eivät edusta suurta massaa, siksi onkin mielenkiintoista kuulla, kuinka ne nuoret, jotka eivät ole kylvetetty kulttuurissa, ottavat vastaan tämän tapaista tarjontaa. Ja toisaalta, minkälaista "uudelleen ajattelua" kohtaamiset edellyttävät taideorganisaation työntekijöiltä.
VastaaPoistaToivon mukaan projektista on tulossa paljon tutkimusdataa, sillä tämän tyyppisten kohtaamisten mahdollistaminen on äärettömän tärkeää kultturin tulevaisuudelle.
Heidi Viksten
Jep! Taidetestaajista on tulossa todella monta opinnäytetyötä ja ihan maksettujakin tutkimushankkeita. Tarkoituksena on, että näiden kolmen vuoden jälkeen toiminta saataisiin jollain tavalla vakiinnutettua.
VastaaPoistaJaan mielelläni meidän ennakkotehtäviä sulle katsottavaksi, kommentoitavaksi ja mahdollisesti myös jaettavaksi eteenpäin. Nuorten laittamat arviot ovat myös kaikkien katsottavana osoitteessa: www.taidetestaajat.fi. Kannattaa käydä kurkkaamassa.
FiBO on myös mukana Taidetestaajat-hankkeessa, ja on hienoa, että sekä Tapiola Sinfonietta että FiBO on oikeasti soittaneet teineille omaa perusohjelmistoaan eikä yrittäneet ostaa teinejä menemällä niin sanotusti puolitiehen vastaan. Eiköhän niitä surullisia esimerkkejä siitä, miten klasariorkesterit yrittää miellyttää nuorisoa soittamalla "nuorison musiikkia" (leffamusaa tai jotain sellasta, mikä on ollut nuorison musiikkia silloin, kun orkesterin väki on ollut peruskouluiässä) ole kuultu jo riittävästi.
VastaaPoistaOn tullut olo, että nuorison houkuttelemisessa klassisen musiikin pariin on aliarvioitu sekä nuoria että houkuttelijan omaa taiteenlajia. Houkuttimena on käytetty musiikkia, jota orkesteria ei ole koulutettu soittamaan ja jota suurin osa muusikoista ei halua soittaa saati kuulla. Kuten Miina sanoi, Taidetestaajat-projektin yksi tärkeä tehtävä on ollut avata taideorganisaatioiden silmiä. Taidetestaajat-projekti on sen verran isotöinen juttu organisaatioille, että siitä on pakko saada tehtyä mielekäs myös tekijöille, jolloin joudutaan pohtimaan monia tärkeitä mitä- ja miksi-kysymyksiä.
Juuson kommentissa oli ehkä avainkysymys koko kulttuurin kuluttajien nuorennusdilemmassa: Miten tehdä taiteen kuluttamisesta coolia. Ongelma ei ehkä ole niinkään, etteivät teinit tykkäisi klassisesta musiikista, teatterista tai museoista, vaan että niiden imago harrastuksena on vääränlainen. Mikä toki ei helpota klasarin tai teatterin "breikkaamista".
Kaisamaija
Kansallisteatterikin on mukana Taidetestaajat-hankkeessa, joka on lähtökohtaisesti mun mielestä ihan mahtava juttu! Koska Kansis on valtakunnallinen kohde meillä on käynyt paljon kaseja maakunnista, joille yllättävän monille retki on ollut ensimmäinen käynti Kansallisteatterissa ja monelle jopa ensimmäinen matka Helsinkiin. Hanke todellakin mahdollistaa monelle koululle retken toteuttamisen. 100 pistettä siitä!
VastaaPoistaMutta isompi kysymys, jota kaikki tässä pohdimme on, miten se yksi kerta ei jää viimeiseksi? Syyllistymme varmasti kulttuurisiiloissamme nuorten aliarviointiin ja Miinan kuvailemalla tavalla emme ole riittävän rohkeita tarjoamaan nuorille kunnolla ajattelemisen aihetta ja pähköinöitä purtavaksi. Nuoret ovat fiksuja! Heillä on takuulla tuoreempia ajatuksia monista asioista kuin meillä kulttuurintuottajilla. Kaisamaija on mielestäni aivan ytimessä pohtiessaan taiteen ja kulttuurin cooliutta. Imagon muuttaminen modernimmaksi ja nuoria kiinnostavammaksi vaatii varmasti pitkäjänteistä strategiatyötä, väsymätöntä viestintää ja nuorten osallistamista näihin prosesseihin. Kansallisteatterissa on nyt otettu ensimmäinen askel tätä kohti ja perustettu nuorille oma teatterijaos: Kantti – Nuorten Kansallisteatteri >> https://kansallisteatteri.fi/kantti-nuorten-kansallisteatteri/ En tiedä kuinka cool se on, mutta ainakin hakijoita oli tsiljoona miljoonaa! Nykynuoret eivät siis vielä ole menetetty sukupolvi.
VastaaPoistaKävin Taidetestaajien sivuilla ja tutustuin oppilaiden antamiin kommentteihin, joista mm. selvisi, että 18 % oppilaista menisi uudestaan taidetapahtumiin jos pakotettaisiin ja 11 % ei lähtisi ollenkaan. Loput otannasta lähtisivät tai ehkä lähtisivät. Vastauksissa taidetta pidettiin oudon lisäksi myös taitavana, hauskana, nerokkaana ja sekavana. Eli tuloksista päätellen kuitenkin aika hyvä vastaanotto tässä haastavassa kohderyhmässä.