Tällä sivustolla kulttuurituotannon ylempää AMK-tutkintoa Humakissa suorittavat opiskelijat luovat merkitseviä katseita kulttuurialan tuotannollisiin käytäntöihin, ilmiöihin ja tulevaisuutta ennakoiviin toimintoihin.
6.9.2019
KULTTUURI kyläilee Järvenpäässä
Kulttuuriluotsin ei tarvitse olla taiteen asiantuntija. Tarkoitus on herättää keskustelua ja tuoda merkitystä ikäihmisen arkeen. Kulttuuriluotsin kanssa voi mennä myös teatteriin, konserttiin, kirjastoon ja erilaisiin tapahtumiin. Järvenpään luotsikohteita ovat mm. Järvenpään Taidemuseo, Ahola, Ainola, Järvenpään Teatteri, Järvenpää-talon konsertit ja Studio 123. Luotsin voi pyytää seuraksi joko itselle, tutulle tai ryhmälle.
Tulisiko sinulle mieleen joku, jolle voisit tarjota kulttuuriluotsia kaveriksi kulttuuritapahtumiin?
1.9.2019
MITEN KAUPUNGINORKESTERI LIIKAHTAA KOTISALISTAAN?
Tiesitkö, että kaupunginorkesterit
kautta maan eivät suinkaan soita vain omissa, 1980-luvun lopulla rakennetuissa
kulttuurikomplekseissaan, vaan liikahtavat ainakin kerran vuodessa myös muualle
maailmalle, taikka Suomeen konsertoimaan? Minä tiedän ja kerron nyt mitä se
vaatii, sekä mitä mahdollisuuksia tästä tiedosta voisi olla tuottajille
orkesterimaailman ulkopuolella.
Lähdetään liikkeelle siitä, mitä
kaikkea tämä liikahdus vaatii. Yleensä orkesteriin
kuuluu jäseniä muusikot ja hallinto mukaan lukien noin 50-100 henkilöä, joten matkustaminen
Suomen sisälläkään ei ole ihan pieni juttu. Matkoja suunnitellaan hyvissä ajoin
etukäteen, ja aikataulut suunnitellaan siten, että harjoittelulle konserttipaikalla
jäisi mahdollisimman paljon aikaa. Lisäksi pyrkimyksenä on, että kaikki
jaksaisivat matkustelusta huolimatta soittaa konsertin jo samana, tai vähintään
seuraavana päivänä. Ulkomaille matkustettaessa vaatimuksena on, ettei konsertti
voi tapahtua samana päivänä kuin maahan saapuminen. Tämä on jo tietysti aikaeron vuoksi
ymmärrettävää.
Mukaan konserttipaikoille lähtee
myös rekka. Aika ison maailman stadionkonserttimeininkiä, eikö? Oma lava ei
sentään kulje mukana, mutta tietyt soittotuolit, nuottitelineet, puvut, soittimet,
nuottivalot sekä kapellimestarin koroke kylläkin. Kaikista kalleimmat
jousisoittimet kulkevat muusikon itsensä mukana – parhaimmissa tapauksissa kun
yhden soittimen hinta voi nousta jopa miljoonaan euroon. En itsekään jättäisi
soitinta vartioimatta, vaikka työkavereihini luotankin.
Määränpäästä riippuen muusikot
kulkevat bussilla, lentokoneella tai junalla. Vasta viime viikolla kun
matkustimme itäiseen Suomeen, päätin että liikumme sinne pieniä ilmastotekoja
tehden junalla. Juna osoittautuikin hyväksi matkustusvälineeksi, ja noin viiden
tunnin matka meni nopeasti. Määränpäässä on toki oltava myös hotelli, ja
mielellään harjoitus- ja leposyistä kaikille muusikoille oma huone. Onnekas on
se mitään aavistamaton hotellin asiakas, joka ”joutuu” muusikon seinänaapuriksi
hotellissa.
Kuulostaa kalliilta, eikö totta? Miten pienillä musiikkifestivaaleilla on sitten varaa pyytää monihenkisiä kaupunginorkestereita konsertoimaan? Koska kyseessä on kaupunginorkesteri, tehdään nämä vierailut ns. virkatyönä, eli muusikoiden palkkiot sisältyvät heidän kuukausipalkkaansa. Tilaajan maksettavaksi jää vain hotellit, päivärahat, kuljetukset, sekä solistien, kapellimestarien ja muiden vierailijoiden palkkiot. Eikös kuulostakin jo hieman järkevämmältä?
Mitäpäs siis jos taidefestivaalien
lisäksi kaupunginorkestereita alettaisiin näkemään myös muillakin kuin festivaaleilla
Suomessa? Kallista se ei ole, kunhan vaan kummatkin toimijat löytävät yhteisen
tahtotilan, hyvän produktion ja aikataulut saadaan järjestymään. Hmm. Jätetään
yhdessä ajatus hautumaan.
Miina Sivula
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)





