6.9.2019

KULTTUURI kyläilee Järvenpäässä


Osallistuin Järvenpään Setlementissä tilaisuuteen, jossa esiteltiin kulttuuriluotsitoimintaa sekä Järvenpäässä pilotoitavaa Kulttuuri kyläilee hanketta. Kulttuuri kyläilee on Keski-Uudenmaan sote -kuntayhtymän Järvenpään alueen kotihoidon, Järvenpään kaupungin museopalveluiden ja Setlementti Louhelan yhteinen hanke. Toiminnan tavoitteena on lisätä kulttuurin saavutettavuutta alueen kotihoidon asiakkaille. Kulttuurikyläilyn mahdollistaa kulttuuriluotsi, joka kyläilee maksutta taidepaketin kanssa ikäihmisten kotona. Jatkossa toimintaa on tarkoitus laajentaa kaikille kotona asuville ikäihmisille.


Taidepaketti sisältää matkalaukussa kuljetettavan taideteoksen, teostiedot sekä taulun teemaan liittyvän aistimateriaalin. Monipuolisen taidepaketin tavoitteena on aktivoida aisteja ja herättää keskustelua. Teosten teemoina ovat ihminen, maisema ja asetelma. Mukaan valitut Pentti Itkosen, Maila Ponkkosen ja Marta Swenssonin kolme teosta kuuluvat Järvenpään kaupungin taidekokoelmaan. Museo valitsi taulut ja käsityötaiteilija tuotti kunkin teoksen teemaan soveltuvan aistimateriaalipaketin. Tutustuin kahden taidepaketin esittelyyn.


Maila Ponkkosen teos Tyttö vuodelta 1981 on kiertänyt monessa kodissa. Teoksessa on nuori nainen ja aistimateriaalipakettiin on koottu erilaisia kankaita: silkkiä, pitsiä, sarkaa ja villakangasta sekä kauneudenhoitoon liittyviä tavaroita: peili, harja ja helmet hypisteltäväksi. Materiaalien tarkoituksena on herättää muistoja siitä, mihin elämänvaiheisiin eri kankaat liittyvät ja minkälaiset kampaukset ovat olleet milloinkin muodissa. Pakettiin on koottu myös peseytymiseen ja saunomiseen kuuluvia tarvikkeita sekä purkki, jossa on kuivattuja koivunlehtiä tuoksuteltavaksi. Yhdessä muistellaan miltä saunominen tuntuu. 



  



Pentti Itkosen  Suunnitelmia Aleksis Stenvall  -teoksen vuodelta 2006 yhteyteen on koottu kalastukseen ja metsään liittyviä materiaaleja mm. veden hiomia kiviä, pieniä oksia ja käpyjä tunnusteltaviksi sekä kolme purkkia, jotka sisältävät kuusenhavujen, katajan ja tervan tuoksuja. Teos herättää keskusteluja metsästä, luonnosta ja kalastuksesta.



 

Kulttuuriluotsin ei tarvitse olla taiteen asiantuntija. Tarkoitus on herättää keskustelua ja tuoda merkitystä ikäihmisen arkeen. Kulttuuriluotsin kanssa voi mennä myös teatteriin, konserttiin, kirjastoon ja erilaisiin tapahtumiin. Järvenpään luotsikohteita ovat mm. Järvenpään Taidemuseo, Ahola, Ainola, Järvenpään Teatteri, Järvenpää-talon konsertit ja Studio 123. Luotsin voi pyytää seuraksi joko itselle, tutulle tai ryhmälle.

Koulutetut vapaaehtoiset kulttuuriluotsit ovat paikalliseen kulttuuritarjontaan perehtyneitä vertaisohjaajia. Kulttuuriluotsiksi voi ryhtyä käytyään kulttuuriluotsikurssin. Maksuttomalla kurssilla tutustutaan luotsauskohteisiin ja niiden tarjontaan sekä vapaaehtoisena toimimiseen. Luotsitoimintaa on useassa kaupungissa ja luotsattava voi olla ikäihminen, liikuntarajoitteinen, maahanmuuttaja tai kuka tahansa seuraa tarvitseva henkilö. Kulttuuriluotsitoiminta on kuntien tai järjestöjen ylläpitämää vapaaehtoistoimintaa, jolla edistetään kulttuurin saavutettavuutta.

Tulisiko sinulle mieleen joku, jolle voisit tarjota kulttuuriluotsia kaveriksi kulttuuritapahtumiin?



Jutta Hakala






 

 

1.9.2019

MITEN KAUPUNGINORKESTERI LIIKAHTAA KOTISALISTAAN?


Tiesitkö, että kaupunginorkesterit kautta maan eivät suinkaan soita vain omissa, 1980-luvun lopulla rakennetuissa kulttuurikomplekseissaan, vaan liikahtavat ainakin kerran vuodessa myös muualle maailmalle, taikka Suomeen konsertoimaan? Minä tiedän ja kerron nyt mitä se vaatii, sekä mitä mahdollisuuksia tästä tiedosta voisi olla tuottajille orkesterimaailman ulkopuolella.

Lähdetään liikkeelle siitä, mitä kaikkea tämä liikahdus vaatii.  Yleensä orkesteriin kuuluu jäseniä muusikot ja hallinto mukaan lukien noin 50-100 henkilöä, joten matkustaminen Suomen sisälläkään ei ole ihan pieni juttu. Matkoja suunnitellaan hyvissä ajoin etukäteen, ja aikataulut suunnitellaan siten, että harjoittelulle konserttipaikalla jäisi mahdollisimman paljon aikaa. Lisäksi pyrkimyksenä on, että kaikki jaksaisivat matkustelusta huolimatta soittaa konsertin jo samana, tai vähintään seuraavana päivänä. Ulkomaille matkustettaessa vaatimuksena on, ettei konsertti voi tapahtua samana päivänä kuin maahan saapuminen.  Tämä on jo tietysti aikaeron vuoksi ymmärrettävää.



Mukaan konserttipaikoille lähtee myös rekka. Aika ison maailman stadionkonserttimeininkiä, eikö? Oma lava ei sentään kulje mukana, mutta tietyt soittotuolit, nuottitelineet, puvut, soittimet, nuottivalot sekä kapellimestarin koroke kylläkin. Kaikista kalleimmat jousisoittimet kulkevat muusikon itsensä mukana – parhaimmissa tapauksissa kun yhden soittimen hinta voi nousta jopa miljoonaan euroon. En itsekään jättäisi soitinta vartioimatta, vaikka työkavereihini luotankin.







Määränpäästä riippuen muusikot kulkevat bussilla, lentokoneella tai junalla. Vasta viime viikolla kun matkustimme itäiseen Suomeen, päätin että liikumme sinne pieniä ilmastotekoja tehden junalla. Juna osoittautuikin hyväksi matkustusvälineeksi, ja noin viiden tunnin matka meni nopeasti. Määränpäässä on toki oltava myös hotelli, ja mielellään harjoitus- ja leposyistä kaikille muusikoille oma huone. Onnekas on se mitään aavistamaton hotellin asiakas, joka ”joutuu” muusikon seinänaapuriksi hotellissa.

Kuulostaa kalliilta, eikö totta? Miten pienillä musiikkifestivaaleilla on sitten varaa pyytää monihenkisiä kaupunginorkestereita konsertoimaan? Koska kyseessä on kaupunginorkesteri, tehdään nämä vierailut ns. virkatyönä, eli muusikoiden palkkiot sisältyvät heidän kuukausipalkkaansa. Tilaajan maksettavaksi jää vain hotellit, päivärahat, kuljetukset, sekä solistien, kapellimestarien ja muiden vierailijoiden palkkiot. Eikös kuulostakin jo hieman järkevämmältä?

Mitäpäs siis jos taidefestivaalien lisäksi kaupunginorkestereita alettaisiin näkemään myös muillakin kuin festivaaleilla Suomessa? Kallista se ei ole, kunhan vaan kummatkin toimijat löytävät yhteisen tahtotilan, hyvän produktion ja aikataulut saadaan järjestymään. Hmm. Jätetään yhdessä ajatus hautumaan.



Miina Sivula